Vol. 4




Naapurini diggaili 1980-luvun alussa Ronnie James Dion ensimmäistä Black Sabbath -albumia Heaven And Hell ja hyvin nopeasti bändi oli saanut itsestäni innokkaan fanin. Pian hankin heidän Ozzy-aikakauden levyjä ja niistä juuri Vol. 4:sta tuli pian oma suosikkini.

Mikäli sinulla on levystä 1980-luvun CD, heitä se roskiin. Levyn eurooppalainen versio on vuodelta 1996 ja se soi huomattavasti alkuperäistä CD:tä paremmin. Amerikassa vuonna 2004 julkaistu Black Box on tarkoitettu hifistelijöille (kuten minä). Se sisältää kaikki Ozzyn aikakauden kahdeksan levyä remasteroituna alkuperäisistä masternauhoista, 80 sivuisen kirjan sekä DVD. Suosittelen tämän laatikon hankintaa kumminkin vain hardcore faneille.

Petri Myllylä

 

Black Sabbathin neljäs studioalbumi on komea suoritus yhtyeeltä, joka alkoi näihin aikoihin seota monen muun saman aikakauden yhtyeen tapaan kokaiiniin. Los Angelesissa äänitetyllä albumilla muistetaan jopa kiitellä paikallista COKE-Cola Companya, ja kappaleella Snowblind kyseisen aineen nimi jopa kuiskataan selvästi - tosin keikoilla Ozzy ei turhia kainostellut, kuten Live At Lastilta voi kuulla.

Vol. 4 on yksi Black Sabbathin klassikkolevyistä. Huonoja kappaleita ei ole - lyhyt FX on nimensä mukaisesti pelkkiä efektejä, eli ei oikea kappale. Yhtyeen monipuolisuus tuli jälleen ilmi, tällä kertaa kappaleilla Laguna Sunrise ja Changes. Ensinmainittu instrumentaali voisi aivan hyvin olla esim. Fleetwood Macin Albatrossin "serkku". Jälkimmäinen Mellotron-jousilla koristeltu kappale tosin saattaa olla vähän turhankin siirappinen balladi.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit