Flash




Tätä levyä pidetään hyvin yleisesti kitaristin uran yhtenä heikoimmista. Tutustuin levyn yhdeksän kappaleen vinyyliversioon sen ilmestymisen aikoihin. Tiesin toki kitaristin pitkän uran, mutta missään nimessä en ollut tuolloin, enkä koe olevani edelleenkään hänen musiikin tuntija. Vuonna 1985 Flash oli minulle yksi sen aikakauden soundimaailman mukainen rock-pop-albumi monien muiden joukossa.

Vuonna 2010 levyn kuunteleminen on kuin istuisi kidutuspenkissä. Tuon aikakauden käsitys hyvistä soundeista merkitsee sitä että biisit ovat täynnä typerän kuuloisia syntikka- ja kitaraefektejä sekä sähkörumpuja. Levyä voi suositella vain innokkaille 80-luvun disco ja funk-faneille.

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit