Meddle




Itselläni on ollut suuria vaikeuksia tutustua Pink Floydin koko tuotantoon. Taitavan bändin taiteelliset viritykset eivät ole läheskään aina avautuneet itselleni. Joskus 2010 otin kuunteluun Atom Heart Motherin enkä päässyt sen sisään vaikka seuraavien vuosien aikana kuuntelin sen useampaan kertaan. Edes elämää nähneen, mutta kuuntelukelpoisen vinyylin hankinta ei muuttanut negatiivista kantaani sitä kohtaan. 

Kuuntelin Meddlen ensimmäisen kerran syksyllä 2014 hankittuani levyn kanadalaisen vinyyliprässäyksen. Neljäkymmentäkolmevuotias vinyyli soi upeasti ja muutaman kuuntelukerran jälkeen tunsin tehneeni syksyn hienoimman levyostoksen. Tuntuu massulta kuinka suhtaudun tähän levyyn niin paljon positiivisemmin kuin edellisen vuoden Atom Heart Motheriin. Kummallakin albumilla on koko levypuolen mittainen biisi. Siinä missä edeltäjän nimiraita on mielestäni tekotaiteellista skeidaa, Meddlen kakkospuolen vievä Echoes on dynaaminen ja kiinnostava teos. Biisin editoitu versio oli itselleni tullut tutuksi 2001 julkaistulta Echoes: The Best Of Pink Floyd.

Jos Atom Heart Motherin kakkospuolen viidestä biisistä itseäni miellytti vain yksi niin Meddlen ykköspuolen viidestä kappaleesta ainakin kolme kuulosti jo ensikuuntelussa erinomaisilta. Näistä vain levyn avausraita One Of These Days oli itselleni entuudesta tuttu bändin 2001 kokoelmalevyltä  

Petri Myllylä


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit