The Final Cut




Pink Floyd liukui Animals-albumista lähtien yhä enenevässä määrin Roger Watersin synkkien visioiden ja mielipiteiden äänitorveksi. The Final Cut oli tämän kehityksen ääripää, jonka ilmestyttyä Waters ilmoitti ettei Pink Floydia enää ollut.

The Final Cut - a requiem for the post war dream lienee synkin kaikista Pink Floydin albumeista. Vaikka sen teemana onkin ihmisten ikiaikainen julmuus ja sodat, se on pahasti vanhentunut osoitellessaan syyttävästi 1980-luvun poliitikkoja kuten Margaret Thatcheria. Se ei myöskään kuulosta Pink Floydilta, vaan pikemminkin Roger Watersin soololevyltä. Syynä siihen lienee eniten se, että kappaleet ovat Watersin käsialaa, eikä David Gilmourin kitarointia tai Nick Masonin rummutusta kuulla kovinkaan monella kappaleella. Useilla kappaleilla Watersin taustalla kuullaankin orkesteria.

Lähinnä Roger Watersin angstien purkautumisväylältä kuulostava The Final Cut on mielestäni turhan synkkä albumi. Mikäli kuitenkin pidät Roger Watersin soololevyistä, uskon tämänkin levyn miellyttävän korviasi.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit