A Momentary Lapse of Reason




Vaikka olin 14-vuotiaana kuullut ensi kertaa Pink Floydin The Wall LP:n niukasti 70-luvun puolella, levy ei aiheuttanut mitään innostusta sukeltaa heidän kataloogiin. Itse asiassa kului hävyttömän kauan ennen kuin ryhdyin kuuntelemaan heidän musiikkia. Yksi yritys tosin koitti syksyllä 1987 kun A Momentary Lapse of Reason ilmestyi. Taisin kuunnella sen tuolloin Aseman Levyssä kokonaan, mutta lopulta mukaani kotiin lähti joku toinen CD.

Vuosien varrella kuulin levyä toki sieltä täältä kuullut, mutta tuskin kokonaan. Tiesin että Roger Watersin ilmoitettua (joulukuussa 1985) eroavansa bändistä, tästä levystä piti alkujaan tulla kitaristi David Gilmourin kolmas soololevy. Mistään aidosta Pink Floyd -albumista voi tuskin puhua kun rumpali Nick Mason koki lisäksi olevansa niin ruosteessa, että kaksikko palkkasi Jim Keltnerin ja Carmine Appicen soittamaan levyn rumpuraidat uusiksi. Bändistä 1979 erotettu Ritchard Wright tuli mukaan äänityksiin ihan prosessin loppusuoralla eikä häntä alkujaan merkattu edes bändin jäseneksi. Vaikka en ollut vuonna 1987 bändin 70-luvun levyjen fanaattinen diggari, seisoin wanhojen proge äijien kanssa samassa seurassa ja sivutin levyn olan kolautuksella.

Saatuani hyllyyn jo edustavan osan bändin aiempaa tuotantoa, ostin vihdoin syksyllä 2018 barcelonialaisesta divarista espanjalaisen A Momentary Lapse of Reason LP:n. Kotiin palattuani istahdin nahkatuoliin ja laitoin hyväkuntoisen vinyylin soimaan. Pakko on myöntää että levyn taso yllätti minut - negatiivisesti. Levyn suurin hitti Learning To Fly on toki upea biisi mutta liian moni levyn biisistä on vahvasti instrumentaalisia ja turhankin kitaravetoisia. Vuosikymmeniä kiertelin tätä levyä ja lopulta jouduin toteamaan että missään nimessä A Momentary Lapse of Reason ei nouse lähellekään bändin 70-luvun menestyslevyjen tasolle.

Pink Floyd julkaisi 2019 laatikon nimeltä Later Years. Kahdeksantoista levyn laatikossa on mukana myös A Momentary Lapse of Reason. Mutta ei sellaisena kuin olemme siihen menneiden vuosikymmenien aikana tottuneet. Seitsemänkymmentäneljä vuotias Nick Mason oli äänittänyt levylle uudet rumpu osuudet ja Gilmour sekä levyn alkuperäinen äänittäjä olivat lisänneet sille vuonna 2008 kuolleen Wrightin soittaa tasapainottaen näin liiaksi kitaristin dominoivaa asemaa. Ensimmäisen kuuntelukerran perusteella päätin hankkia kyseisen massiivisen laatikon löydettyäni sen Italian Amazonista siedettävään hintaan. 

Petri Myllylä / 22.11.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit