Yes: I




Yes kuulostaa heti ensimmäisellä levyllään omalta itseltään. Esikoislevy on jo sellaisenaan vahva näyttö edellisenä vuonna kasatulta kokoonpanolta. Musiikki on vielä melko tyypillistä aikakauden kokeellista popmusiikkia, mutta soittajien poikkeuksellisen korkea ammattitaito on silti selvästi kuultavissa. Voin kuvitella että esimerkiksi rumpali Bill Brufordin faniklubi on syntynyt jo tässä vaiheessa. Siitäkin huolimatta, että laulaja Jon Anderson ja basisti Chris Squiren stemmalaulut nousevat soitantaa kiinnostavammaksi. Bändin tulevaan progesoundiin verrattuna suurimpana erona levyllä on kosketinsoittaja Tony Kayen Hammond-urkujen suuri rooli. Alkuperäinen kitaristi Peter Banks on tällä levyllä paremmin esillä kuin hänen viimeiseksi jäänneellä kakkoslevyllä.

En tiedä kuinka pakollisena kuviona 60-luvulla oli saada esikoislevyille yksi The Beatles -cover, mutta näin hyvin useat bändit kumminkin toimivat. Yes versioi Beatles For Sale -levyltä löytyvän Every Little Thing, mutta ei onnistu tuomaan biisiin mitään merkittäävää uutta näkökulmaa hienosta introsta huolimatta. Levyn toinen laina tulee valtameren takaa Byrds'ltä I See You biisin muodossa. Näistä kahdesta se on minusta onnistuneempi. Vaikka Yes ykkönen tarjoaa mukavan kuunteluhetken, on silti todettava ettei se olisi päätynyt historiankirjoihin ilman bändin tulevia progressiivisia mestariteoksia.

Yes-kataloogi sai arvoisensa kohtelun vuonna 2003, kun siitä julkaistiin laadukas remasteroitu painos. Tämänkin levyn yhteyteen lisättiin bändin hardcore-faneja ilahduttavaa bonusmateriaalia levyn äänityksistä. Meille muille ne ovat kuriositeettinsa johdosta vähemmän arvokkaita. Viisi vuotta myöhemmin julkaistulla DVD:llä The Lost Broadcasts löytyy kolme saksalaiseen Beat Club TV-ohjelmaan kuvattua esitystä. Niistä vain seuraavalle levylle äänitetty No Opportunity Necessary, No Experience Needed esitettiin televisiossa levyn singlelohkaisujen Looking Around ja Survivalin jäädessä tuolloin hyllylle. Levyn täytettyä 50 vuotta siitä julkaistiin kuvissa 1-6 nähtävä Record Store Day'n (13.4.2019) erikoisjulkaisu. Kuvassa 7 on Pohjois-Amerikan 1970 julkaisun kansi.

Petri Myllylä /14.4.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit