Time And A Word




Innostuin Yes-bändistä vuonna 1985 ostettuani heidän Owner Of A Lonely Heart -hitin sisältävän 90125 CD:n. Kyseinen laserlevy, millä nimellä formaatti silloin tunnettiin, oli minun ensimmäinen CD. Yhä nykyään levy (sen kolmas CD julkaisu) toimii referenssiäänitteenä hifistellessäni äänilaitteistojani.

Time And A Word oli minulle täyttä höttöä kuullessani sen ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Laulaja Jon Andersonin ja basisti Chris Squiren harmoniset lauluosuudet eivät saaneet minua innostumaan. Tutustuin levyyn pintapuolisesti uudelleen seuraavan vuosikymmenen alussa hankittuani bändin ensimmäisen 4 CD:n kokoelmaboxin. Hiukan nolona minun lienee silti pakko kertoa, että vasta 2000-luvun alussa tutustuin tähän levyyn kunnolla.

Deep Purplen Concerto For Group And Orchestra ei ollut minulle aikanaan mikään innostuksen lähde tutustua rockin ja klassisen musiikin yhdistämiseen. Ymmärrän nyt miksi myös tämä levy meni aikoinaan hilseeni yli - ja paljon. Kahta biisiä lukuunottamatta levyn biisit sisältävät orkestraatio-osuuksia, jotka nyt kuultuna tuntuvat sopivan hyvinkin näihin melko kokeellisiin kappaleisiin. Silti kyyninen puoli itsessäni kyselee, miksi orkesteri kutsuttiin mukaan äänityksiin? Tuskin bändikään tähän levyyn läpeensä ihastui sillä orkesteri pääsi bändin mukaan seuraavan kerran studioon vasta 2001.

Pieni puhallin- ja viuluorkesteri ja Tony Kayen Hammond urut jättivät kitaristi Peter Banksin tällä levyllä lähes statistin osaan. Se johti erimielisyyksiin, joiden seurauksena bändi vaihtoi kitaristia lähes heti saatuaan levyn äänitykset päätökseen. Vaikka Banksin tilalle tullut Steve Howe ei ole mukana millään lailla Time And A Wordillä, levy-yhtiöllä ei ole ollut vaikeuksia käyttää läpi vuosikymmenien abstraktin kannen tilalla bändikuvaa, jossa Steve on mukana. Alkujaan amerikkalaisten käyttäämä kansi löysi tiensä myös 70-luvulla esim. espanjalainen uusintajulkaisulle.

Omia suosikkejani levyltä ovat hieno Ritchie Havens -cover No Opportunity Necessary, No Experience Needed sekä Jon Andersonin herkkä Then. Myös levyn päättävä nimiraita kannattaa tsekata. Vaikka Time And A Word on ollut itselleni yksi bändin vaikeimmista levyistä, se on tullut vuosien saatossa yhä läheisemmäksi. 

Levyn sessioissa syntynyt Dear Father laitettiin Sweet Dream -sinkun kääntöpuolelle. Saksalaiset innostuivat biisistä niin paljon että vaihtoivat sen levylle B-puolen avaavan The Prophetin tilalle. Myös he kokivat alkuperäiskannen epäkaupallisena ja laittoivat molemmille puolille selkeät perinteiset bändikuvat. Tästä versiosta otettiin rajoitettu 2018 Black Friday -erikoispainos. 

Yes kataloogi sai arvoisensa kohtelun vuonna 2003, kun siitä julkaistiin laadukas remasteroitu painos. Tämänkin levyn yhteyteen lisättiin bändin hardcore-faneja ilahduttavaa bonusmateriaalia levyn äänityksistä. Meille muille ne ovat, mainittua Dear Fatheria lukuunottamatta kuriositeettinsa johdosta vähemmän arvokkaita. 

Petri Myllylä / 14.4.2019


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit