Drama




Yes äänitti Pariisissa lokakuussa 1979 uutta levyä Queen-tuottaja Roy Thomas Bakerin johdolla. Rumpali Alan Whiten epäonnekas loukkaantuminen antoi hyvän tekosyyn keskeyttää sessiot ja palata Englantiin. Siellä laulaja Jon Anderson ja kosketinsoittaja Rick Wakeman siirtyivät omien sooloprojektiensa pariin. Pariisin Drama-nauhat jätettiin sikseen ja niiden päälle ennätti kasaantua reilusti pölyä. Vasta 2002 julkaistu boxi In A Word sisälsi kaksi sessioissa syntynyttä biisiä. Pari vuotta myöhemmin neljä Pariisissa äänitettyä biisiä päätyi remasteroidun Draman bonuksiksi. Ne osoittavat bändin menestysvuosien viisikon ideoiden käyneen todella vähiin.

Video Killed A Radio Star -hitin tehnyt Buggles-parivaljakko Trevor Horne ja Geoff Downes olivat Yes-managerin Brian Lanen tallissa. Yes-faneina miehet tarjosivat omia biisejään bändille huomaten pian olevan sen kaksi uutta jäsentä. Näin pitkään suunnitellun levyn äänitykset saatiin keväällä 1980 taas käyntiin.

Bändin historian ainoa (vuoteen 2014 saakka) ilman Jon Anderssonin tunnistettavaa laulua sisältävä levy ei ole huono lainkaan. Tutustuin levyyn ensimmäisen kerran vasta 2004 remasteroidun painoksen myötä, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin Drama tuli hyllyyn löydettyäni siitä hyväkuntoisen vinyyli. Vasta tässä vaiheessa pääsin kunnolla levyn sisään ja yllätyin siitä kovasti positiivisesti. En ymmärrä miksi tätä levyä on usein mollattu. Ehkä kyse on bändin pitkäikäisen laulajan Andersonin puuttuminen? Into the Lens ja Tempus Fugit ovat omat suosikkini levyn kuudesta kappaleesta. Muutenkin tämä albumi avaa ovea bändin 90125 mega-menestykselle.

Tältä Yes-kokoonpanolta ei ole juuri julkaistu konserttiäänityksiä. The Word Is Live -boxilla on kolme kesäkuussa 1980 äänitettyä kappaletta. Niiden joukossa on kappale We Can Fly There From Here, joka alkujaan yhdisti viereisissä studiossa ahertaneet Buggles- ja Yes-muusikot. Biisi, kuten myös Go Through This eivät lopulta päätyneet Dramalle, mutta niitä soitettiin silti 1980 keikoilla. Aivan kuten samalta liveboxilta löytyvää Tempus Fugitia. 

Petri Myllylä

 

Tiedän monien Yes-fanien ajattelevan, että tätä levyä ei olisi pitänyt tehdä. Se on ainoa Yes-levy, jolla Jon Anderson ei ole laulamassa. Tormaton jälkeen Yes ryhtyi äänittämään uutta albumia, mutta rumpali Alan Whiten telottua itsensä nauhoitukset jäivät kesken ja sekä Anderson että Rick Wakeman jättivät yhtyeen. Muutamien mutkien jälkeen tilalle tulivat Buggles-duon Trevor Horn ja Geoff Downes. Näiden kahden avustuksella syntyi Yes-levy, joka on mielestäni aiempiin verrattuna virkistävän erilainen.

Vaikka uudet tulokkaat eivät olekaan teknisesti aivan edeltäjiensä veroisia, niin levyllä he tuovat omat vahvuutensa hienosti esiin. Ja ilmeisesti uudet miehet toivat muutenkin piristysruiskeen. Kaikki kappaleet ovat täysin tunnistettavaa Yesiä, mutta yllättävän raikkaasti esitettynä. Does It Really Happen? -kappaleen bassottelu on todella vetävää, ja Yesin "punk-kappale" Tempus Fugit on yllättävän aggressiivinen.

Iloa ei kuitenkaan riittänyt pitkäksi aikaa. Trevor Hornin ääni ei kestänyt kiertueella, ja Yes hajosi sen päätteeksi. Geoff Downes ja kitaristi Steve Howe perustivat Asian ja Trevor Horn aloitti yhä edelleen menestyksekkäänä jatkuvan tuottajanuran.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit