90125




Talvella 1983/84 discoissa alkoi soida kappale Owner Of The Lonely Heart. Pikkuhiljaa tykästyin biisin ja se jäi mieleen niin että siitä tuli vuosi myöhemmin minun ensimmäinen Compact Disc laserlevyni, kuten CD:tä tuolloin kutsuttiin. Samainen levy soi kotonani 20 vuotta kunnes vuonna 2004 vaihdoin sen runsailla bonuksilla varustettuun remasteroituun painokseen. Sen uskomattoman hienot soundit ja äänimaisema ovat tehneet siitä itselläni referenssimusiikkia hifistellessäni laitteistoja. Ostin muuten albumin itselleni vinyylimuodossa vasta kesällä 2014.

Yes hajosi vuoden 1980 lopussa päättyneen Drama-kiertueen jälkeen, kitaristi Steve Howe ja kosketinsoittaja Geoff Downes perustivat yhdessä John Wettonin ja Carl Palmerin kanssa progressiivisen popin superyhtyeeseen Asiaan. Basisti Chris Squire ja rumpali Alan White päättivät jatkaa keskenään musiikin tekemistä. Suunniteltu superyhtye Jimmy Pagen kanssa ei ottanut tuulta purjeisiinsa, mutta sen jälkeen he löysivät bändiinsä lahjakkaan eteläafrikkalaismuusikon Trevor Rabinin. Oli syntynyt uusi bändi nimeltä Cinema. 

Cinema aloitti demoamaan jäsentensä tekemiä biisejä kunnes Squire törmäsi Yesin alkuperäiseen kosketinsoittaja Tony Kaye'een ja rekrytoi hänet uuteen bändiinsä. Nelimiehisen bändin tekemiä demoja on julkaistu paljon bootleg-levyillä. Myös Trevor Rabin julkaisi niitä omalla levyllään 90124. Sitten tapahtui Cinemangaa suurin ja yllättävän käänne.Chris Squire esitteli uuden bändinsä demoja entiselle Yes-vokalisti Jon Andersonille ja pian päätettiin että myös hän liittyy kokoonpanoon, joka vaihtoi pian nimekseen luontevan Yes.

Viiskon yhteistyönä syntynyt 90125 poikkesi kaikista aiemmista Yes-levyistä vaikka neljä viidestä sillä soittaneesta muusikkosta olikin soittanut bändissä 70-luvulla. Levy on hieno sekoitus progressiivisen ja konemusiikin elementtejä. Useita hittisinglejä poikineen albumin avausraita Owner of the Lonely Heart on itselleni kaikkien vuosikymmenien jälkeenkin sykähdyttävää kuunneltavaa.

Petri Myllylä

 

Yes teki parin vuoden tauon jälkeen näyttävän paluun. Tai ehkä paluu on hieman väärä sana, sillä edellisen levyn porukasta mukana ovat vain rytmiryhmän Chris Squire ja Alan White. Laulajana toimii jälleen Ian Anderson ja koskettimia soittaa reilun vuosikymmenen tauon jälkeen Tony Kaye. Täysin uutena miehenä on kitaristi Trevor Rabin, joka ei yhteistyötä aloitellessaan tiennyt sen johtavan Yesin uudelleenkokoamiseen.

1980-luvun stadionrock-Yes tuntuu ensikuulemalla olevan valovuosien päässä 1970-luvun progejärkäleestä. Kappaleet ovat toki lyhyempiä ja tarttuvampia, mutta teknistä taituruutta riittää, eivätkä kaikki kappaleet ole tarkemmin kuunneltuna aivan simppeliä poppia. Isoin hitti (ei tosin täällä Suomessa) oli tietysti Owner Of A Lonely Heart, jonka riffi kuuluu samaan "simppeli mutta nerokas" -kategoriaan kuin eräs Smoke On The Water. Changes taas sisältää jännästi eri tahtilajeissa keikkuvan melodian, ja Leave It on tungettu täyteen toisiaan täydentäviä lauluosuuksia. Ja kaiken kruunaa Trevor Hornin nerokas tuotanto.

Suosittelen levyä kaikille niille, jotka eivät usko että 1980-luvun - tai minkään muunkaan ajan - rockissa olisi pystytty yhdistelemään onnistuneesti polyrytmejä ja suurta yleisöä kiinnostavaa melodisuutta.

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit