Live At Montreux 2003 (video & audio)




Klassinen Anderson-Howe-Squire-Wakeman-White kokoonpano palasi kuuden vuoden tauon jälkeen vuonna 2002 yhteen. Full Circle niminen kiertue kiersi maapallon ympäri vaikka valtaosa keikoista olikin USA:ssa. Kesän 2003 yksi kohokohdista oli Montreux Jazz Festivalin pääesiintyminen. Muutamaa viikkoa ennen Sveitsiin saapumista bändi kuvasi Englannissa pari keikkaa, joista kasattu Director's Cut on ollut jo kauan sitten poistunut kataloogista (eikä sitä ole julkaistu Blu-ray'nä).

Vaikka Rick Wakeman ei liittynyt bändiin vielä vuonna 2000 neljän muun klassisen kokoonpanon soittajan kanssa, hän soittaa tällä kiertueella bändin edellisen studiolevyn Magnificationin kappaleita. Niistä ei näemmä jäännyt hänelle peikkoa. Enemmän olen yllättynyt ettei lavalla kuulla yhtäkään kappaletta klassisen kokoonpanon viimeisimmistä Keys To Ascension studioäänityksistä.

Setti rakentuu melko yllätyksettömästi kokoonpanon 70-luvun alun hittien varaan. The Yes Albumilta soitetaan luonnollisesti I've Seen All Good People sekä Howen mielenkiintoisen akustisen kitarasoolon toisena osana Clap. Kiertueella useasti soitettua Yours Is No Disgrace ei kuultu Montreux'ssä. Fragilelta kuullaan hieman yllättäen kaikki sen kuusi vokaaliosuuksia sisältänyttä kappaletta. Näistä ehkä suurimpina yllätyksinä ovat bändin lauluosaamista esittelevä, ja upeasti 5.1 kaiuttimista kuuluva We Have Heaven. Sen perään, aivan kuten levylläkin kuullaan South Side Of The Sky, joka ei ole omia suosikkejani bändiltä. Sitä vastoin keikan päättänyt Roundabout ja Long Distance Runaround kuuluvat keikan kohokohtiin.

Close To The Edgeä edustavat alkuperäisen levyn kakkospuolelta löytyvät And You And I sekä keikan avaava Siberian Khatru. Wakemanin toiselta kaudelta bändissä (1976-1979) soitetaan vain Don't Kill The Whale ja Awaken. Ainoa uusi kappale on Andersonin soolona esittämä Show Me. Hänen kertomuksen mukaan kyseisen biisin tekeminen alkoi jo vuonna 1972. En ole varma onko biisistä olemassa studioversiota, mutta se löytyy loistavan The Ultimate Yes kokoelman amerikkalaisesta painoksesta.

Vuoden 2004 kiertueen jälkeen klassinen kokoonpano muuttui yhden etunimen verran kun Rick Wakemanin poika Oliver littyi bändin sen kesän 2008 USA rundille. Mikäli Montreux 2003 jää klassisen kokoonpanon viimeiseksi dokumentiksi, ei se jätä itsestään millään lailla väjähtänyttä kuvaa. Blu-ray'n 5.1 miksattu dts-HD soi omaan korvaani Dolby Digitalia paremmalta. Kaiken kaikkiaan video on ehdoton hankinta 70-luvun musiikin ystäville. Jos haluaa kuunnella digitaalisesti äänitettyä keikkaa analogisesti, se on tarjolla tripla-LP:nä. 

Petri Myllylä / 18.01.2022


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit