Magnification




Yes kutistui vuonna 1999 nelihenkiseksi kakkoskitaristi/kosketinsoittaja Billy Sherwoodin ja kosketinsoittaja Igor Khoroshevin saatua bändistä lähtöpassit. Heidän lähdettyä kaikki oli valmista Rick Wakemanin neljänteen liittymiseen bändiin. Vielä tässä vaiheessa se ei kuitenkaan toteutunut.

Yes ei tällä kertaa kuitenkaan hakenut Wakemanille korvaajaa vaan teki levyn, jossa klassinen orkesteri korvaa puuttuvan muusikon. Se ei ollut asialla ensimmäistä kertaa sillä olihan bändi käyttänyt puhallin- ja viuluorkestereita jo 1970 kakkoslevynsä äänityksissä. Vuosituhannen ensimmäisen Yes-levyn aikoihin bändin soundi on kuitenkin muuta kuin jälkihippi-aikaudella. Kapellimestari Larry Groupé on myös säveltänyt levyn orkesteriosuudet onnistuen hyvin yhdistämään bändin ja orkesterin. Vaikka olen avaramielinen rock-bändin ja sinfoniaorkesterin fuusioon ja useat Magnificationin tyyliset yhteislevyt ovat itselleni tuttuja, en vuonna 2001 aivan varauksettomasti pystynyt tähän levyyn suhtautumaan. Formaatti on tuttu Metallicasta alkaen ja ehkä siksi olin levyn ilmestyttyä turhankin kyyninen.

Muutama vuosi levyn jälkeen katsoin sen kiertueella taltioidun Symphhonic Live DVD:n. Sen suhteen peukku nousi pystyyn ja hyppäsin taas Yes'in kyytiin. Amerikkalaiset julkaisvat levystä tuoreeltaan ja eurooppalaiset vuoden myöhemmin audio-DVD:n, jolla on mukana albumin 5.1 -miksaus. Harrastan aktiivisesti monikanavakuuntelua, mutta en ole tätä levyä vielä saanut itselleni hankittua.

Petri Myllylä / 28.1.2020


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit