Whitesnake: Saints & Sinners




Odotin tätä levyä kuin kuuta nousevaa. Kun sen sitten lopulta sain, olin hieman pettynyt siihen. Nyt vuosien jälkeen olen huomannut, että tämähän on hieno levy.

EMI julkaisi vuonna 2007 levystä suositeltavan remastroidun painoksen. Sen kiinnostavin bonus on melko turhanpäivänen Soul Survivor.

Petri Myllylä

 

Saints & Sinners oli varmasti ensimmäinen näistä niin sanotuista klassisen Whitesnake -kokoonpanon tekemistä levyistä, jonka hankin levyhyllyyni. Tätä olen myös eniten kuunnellut. En tajua höpötystä siitä, että bändi soittaisi jotenkin veltosti. Kuunnelkaa levyn avaava Young Blood ja kertokaa sitten mikä on velttoa. Tai jos Bloody Luxury ei saa verta virtaamaan suonissanne vähän ripeämmin, niin mikä sitten? Se on totta, että Micky Moody ja Bernie Marsden eivät ole maailman sähäkimpiä kitaristeja, mutta näihin kappaleisiin heidän soittotaitonsa riittää upeasti. Sen pitää riittää.
Ehkä Saint & Sinners ei tarjoile mitään maailmaa mullistavaa rockia, mutta minusta se teki Whitesnake -fanin. Tai oikeastaan syyllinen oli Whitesnaken -83 Monsters of Rock -keikkavideo. Saints & Sinnersin kappaleita tuolla keikalla kuultiin, ainakin videon mukaan, Rough An’ Ready, Crying in the Rain ja aivan taivaallinen Here I Go Again. Jo tuo kolmikko tekee tästä levystä klassikon.

Saints & Sinners on rock -levy. Se rokkaa lähes väsymättä alusta loppuun. Välillä vauhti kiihtyy, sitten se vähän hiipuu, mutta missään vaiheessa bändi ei lopahda totaalisesti. Levy on soundiltaan vähän ohut, mutta eikö kaikki vanhat Whitesnake -levyt ole? On jännää kuulla mitä remasterointi tekee tälle levylle. Ehkä joku muukin tykästyy näihin kappaleisiin.

On se jännää miten aika kuluu ja silti jotkut jutut pysyvät. Muistan kuin eilisen päivän, kun limulasi kaatui tämän levyn päälle ja tahra on ilmeisesti ikuinen.

8/10

Tero Honkasalo

 

Saints & Sinners oli ensimmäinen kuulemani Whitesnake-albumi. Hankin sen, kun olin kuullut radiosta useita levyn kappaleista. Levy on edelleenkin yksi suosikeistani Whitesnaken laajassa tuotannossa. Vaikka joku saattaa rutista levyn soundeista, niin minusta ne ovat ihan passelit tällaiselle rokkilevylle. Whitesnake oli nimittäin tuolloin rokkibändi, ei heavy rock -yhtye.

Saints & Sinners on uskomattoman tasokas levy. Toki siltä löytyy Coverdalen komeimpia kappaleita, mutta eivät ne muutkaan miltään täytteeltä tunnu. Rough An' Ready, Victim Of Love ja Rock An' Roll Angels ovat mielestäni hienoja kappaleita nekin.

Tuntuu uskomattomalta, ettei Coverdale ollut tyytyväinen yhtyeensä suoritukseen tällä levyllä. Tämä jäi kuitenkin ns. klassisen Whitesnaken viimeiseksi albumiksi, ja kenkää saivat lopulta Bernie Marsden, Neil Murray ja Ian Paice. Ilmeisesti Davidilla oli jo visio viiden vuoden kuluttua megasuosion saavuttavasta uudesta Whitesnakesta, joka soitti uusiksi tällä levyllä kuultavat kappaleet Crying In The Rain ja Here I Go Again. Minulle ne oikeat versiot löytyvät kuitenkin Saints & Sinnersiltä.

9/10

Heikki Heino


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit