In Flames + At The Gates, Imminence & Orbit Culture Jäähalli, Helsinki 14.12.2022
In Flames kävi tänä vuonna Suomessa vaikka kuinka monta kertaa. En päässyt katsomaan. Näin ollen tämä heidän vuoden 2022 kiertueen kolmanneksi viimeinen konsertti oli ihan must. Kun tuurilla sain vielä pari kaveria mukaan, kiitos Levykauppa X, olin ilmiliekeissä, kun Orbit Culture aloitti settinsä.
Illan kaikki orkesterit tulivat Ruotsista. Kaikki olivat kovin kohteliaita. Kehuivat yleisöä vuolaasti. Kieltämättä yleisö vaikutti kovin innostuneelta Niklas Karlssonin bändin setin aikana. Pitti pyöri vinhasti. Soittoaikaa Orbit Culturelle oli annettu yhtä vähän kuin lavalle tilaa. Kolmet rummut rivissä olivat ainakin itselleni uusi näky. Bändi käytti tilan hyvin ja otti haltuunsa mitä oli otettavaa. Kiinnosti. Tykkäsin. Myös 69 Eyes -parivaljakko seurasi esitystä tarkkaavaisesti. Helsinkäistä vampire corea tulossa? Orbit Culturea lisää viimeistään ensi kesän Tuskassa.
Orbit Culturen setin jälkeen jää vaikutti tyhjentyvän. Jossain oli tarjolla jotain mistä jäin nyt paitsi. Odotin Imminencen keikkaa ristiriitaisin fiiliksin. Toisaalta pidän bändistä, mutta en tunne heidän materiaaliaan kovin hyvin. Tavallaan pelkäsin pahinta. Yllätyin kuitenkin positiivisesti. Bändi oli kerännyt settiinsä nipun erilaisia kappaleita. I Am Become a Name tuli nauhalta, Ghost aloitti setin. Lupailin kavereilleni huutoa ja viulua. Ghost tarjoili molempia. Chasing Shadows oli keikan kohokohta. Sellainen vegaanin kananlihahetki. Saako vetää takaisin? En peru, mutta Heaven in Hiding oli myös upea. Tulevat ensi vuonna omille keikoille Suomeen. Uusinnan paikka.
At The Gates on vanha tuttu. Slaughter of the Soul oli ilmestyessään parhautta. Ainakin lajissaan. Hyvä on vieläkin. Itse asiassa perehdyin Göteborg-skeneen nimenomaan Bjöljerin veljesten bändin ansiosta.Tomas Lindbergin ulosantia on vaikea kuvailla. Hän ei karju, eikä murise, mutta ei hän mikään sulokurkkukaan ole. Ehkä hän on joku etäinen Udon ja Zetron sukulainen? Joka tapauksessa hänen soundinsa on ainutlaatuinen ja se, joka erottaa At The Gatesin vaikkapa The Hauntedista.
Kun käytettävissä oli enemmän tilaa At The Gates panosti. Taustakuvana oli uusimman The Nightmare Of Being -levyn kansi. Sen avaava Spectre of Extinction oli myös konsertin ensimmäinen kappale. Jos muisti, ja muistiinpanot eivät petä, väitän, että Touched by the White Hands of Death kuultiin myös. Levyistä Slaughter ja At War With Reality olivat hyvin edustettuina. Ei valittamista setistä. Hieman turhan paljon At The Gatesin esiintyminen on solistin kontolla. Muut eturivin ukkelit vain seisoskelevat lavalla. Soitto soi kyllä. Hyvä keikka. Nothing special.
Spessu oli vasta tulossa. In Flames julkaisi tänä vuonna neljä singleä. Niistä settiin oli päässyt kolme. Mielestäni parhaalla aloittivat. The Great Deceiver on paitsi hyvä kappale, siinä on myös oiva teksti. Koronan jälkeen maailma on paskempi paikka. Joey oli oikeassa, tämä on viimeinen lähtölaskenta. Nautitaan vielä kun voidaan.
Pinball Map ja Cloud Connected huolehtivat siitä että jokainen oli saanut rahalleen vastinetta jo kolmen biisin jälkeen. Kaverinikin myhäilivät. Sitten tuli lyhyt oppimäärä In Flames -historiaa. Jollain yleisössä oli läksyt tekemättä. Anders määräsi tuliopetukseen.
Behind Spacen kautta käytiin diskografia läpi Claymaniin saakka. Haluttiinko pomppia Only For The Weak? No perkele, on kuulemma Ruotsin vahvin kirosana, tottakai! Kun 5000 henkeä hyppii, myös istumakatsomossa, onhan se näyttävää. Näyttävä oli bändin lavakin. Savua ja liekkejä ei tarvittu. Valot riittivät. Pomppimisen jälkeen jäi pari levyä välistä. Bändi tykkää Come Claritysta. Täytyisi perehtyä uudelleen. Joka tapauksessa Leeches oli vähintäänkin ok. Anders tykkää Foregonesta. On kuulemma erinomainen levy. Omakehu sallittu. Foregone Pt. 1 oli kova! Helmikuun 10. kuullaan loput.
Sitten jännitti. Battlesin Wallflower ei ole levyllä häävi. Nyt toimi! Oli raskas. Oli komea. Ei ollut niin kovaa kitinää kuin pelkäsin. State of Slow Decay oli tasan niin hyvä kuin osasin odottaa ja The Mirror’s Truth kiva yllätys. I Am Above ja Take This Life päättivät setin. Väitän, kukaan ei pettynyt.
Tusen tack! Vi ses och hörs!
Tero Honkasalo
