Vuonna 1933 syntynyt Mayall kiinnostui kitaristi-isänsä avittamana jo nuorena amerikkalaiseen perinnemusiikkiin. John Mayall osasi valita bändiinsä huippusoittajia, jotka useat nousivat myöhemmin oppi-isäänsä kuuluisammaksi. Alkaen Eric Claptonista.
![]() |
John Mayall Plays John Mayall |
1965 |
|
Julkaistuaan John Mayall And The Bluesbreakersilta vain yhden singlen, Decca ehdotti John Lee Hookerin Englannin kiertueella nimeä saaneelle bändille live-LP:n äänittämistä. Tämä toteutui joulukuussa 1964 lontoolaisessa R&b klubilla Klooks Kleek |
|
![]() |
![]() |
John Mayall with Eric Clapton: Blues Breakers |
1966 |
|
John Mayallin toinen albumi on ns. valkoisen bluesin merkkiteos. Se teki Eric Claptonista yhden ensimmäisistä kitarasankareista. Levy onkin hänen uran yksi ehdottomista kohokohdista. |
|
![]() |
![]() |
John Mayall & The Bluesbreakers: A Hard Road |
1967 |
|
Eric Claptonin perustettua Creamin, John Mayall palkkasi häntä jo aiemmin tuuranneen Peter Greenin bändinsä kitaristiksi. Tuloksena on jälleen loistava levy, jonka materiaali tulee tällä kertaa enimmäkseen Mayallin kynästä. |
|
![]() |
![]() |
Live In 1967 |
2014 |
|
Hollantilaisen fanin tekemistä bootleg-äänityksistä kasattu albumi on Mayallin arkistojulkaisuista ehdottomasti merkittävin. Kolme tulevaa Fleetwood Macin muusikko ja Mayall olivat maaginen ryhmä lavalla. |
|
![]() |
![]() |
The Blues Alone |
1967 |
|
John Mayallin bändi Bluesbreakers koki useita miehistövaihdoksia keväällä 1967, jolloin Mayall äänitti tämän soololevynsä apunaan vain bändin uusi rumpali Keef Hartley. |
|
![]() |
![]() |
Crusade |
1967 |
|
John Mayall julkaisi neljännen albuminsa vain kaksi ja puoli vuotta esikoislevynsä jälkeen. Peter Greenin tilalla levyllä kitaroi parin vuoden päästä Rolling Stonesiin siirtyvää Mick Tylor. |
|
![]() |
![]() |
Diary Of A Band |
1968 |
|
John Mayall äänitti itse useita bändinsä keikkoja välttäen näin sen turhaa hermoilua. Kuudenkymmenen tunnin nauhaläjästä koottu tupla haastatteluineen, feidauksineen ja höpötyksineen ei nouse klassikkotasolle. |
|
![]() |
![]() |
Bare Wires |
1968 |
|
John Mayall'in Bluesbreakers koki miehistövaihdoksia muutaman kuukauden välein. Tämä jazzahtava konseptilevy oli bändin ensimmäinen albumi, jolla soitti sama kitaristi kuin edellisellä levyllä, tuleva Rolling Stones -kitaristi Mick Taylor. |
|
![]() |
![]() |
Blues From Laurel Canyon |
1968 |
|
Vaikka levyllä soittaa Bluesbreakers'in Mick Tylor, tämä levy on John Mayall'in ensimmäinen soololevy. |
|
![]() |
![]() |
John Mayall & The Bluesbreakers: Jammin' With the Blues Greats (DVD) |
2005 |
|
John Mayall kasasi 1982 60-luvun soittokavereistaan uuden Bluesbreakers'in. Tämän videon helmi on kuitenkin sen vierailijat kuten Albert King ja Buddy Guy sekä 83-vuotias Sippie Wallace. |
|
![]() |