2002

B.B. King löi itsensä läpi vuonna 1952 edellisen vuoden lopulla julkaistulla 3 O'Clock Bluesilla. Tämä levy sisältää kaikki hänen siihenastiset Modern-yhtiön äänitykset. Näistä merkittävä osa äänitettiin tulevan Sun Recordsin omistajan Sam Phillipsin studiolla Memphisissä.

1956

Aikakauden tavan mukaan myös B.B. Kingin esikois-LP on kokoelma hänen aiemmin julkaisemista hitti-singleistä.

1958

Modern Records julkaisi toisen B.B. King LP:n kesällä 1958. Kyseessä on jälleen kokoelma-albumi aiemmista singlejulkaisuista.

1959

Suuren yhtyeen kanssa äänitetty jazz-albumi julkaistiin Modern Recordsin halpajulkaisuihin erikoistuneella Crown-merkillä.

1959

Babtistikirkossa laulu-uransa aloittaneen B.B. Kingin pitkän uran neljäs LP on myös hänen uran ainoa gospel-levy.

1960

Modern Records ei hidastellut uusien B.B. King -julkaisuiden kanssa. Sweet Sixteen menestyksen jälkeen se kasasi aiempien vuosien nauhoituksista jälleen uuden LP:n.

1960

Tällä halpamerkki Crownin seitsemännellä levyllä B.B. King siirtyy entistä vahvemmin bluesin juurille. Mukana on useita onnistuneita covereita.

1961

Enimmäkseen parin viimeisen vuoden B.B. Kingin singlejä isolle levylle kasannut julkaisu ilmestyi vuonna 2004 laajennetussa muodossa.

1960

B.B. Kingin kuudes LP äänitettiin hyvissä tunnelmissa kitaristin Sweet Sixteen ja Got A Right To Love My Baby -singlejen noustua listoille vuoden 1960 alussa.

1962

Modern hyödynsi muotitanssin nimeämällä BB King albumin sen mukaan. Musiikillisesti mennään bluesin tahtiin vaikka parin instrumentaalin nimeen twist-sana onkin laitettu.

1962

B.B. Kingin kymmenes LP oli instrumentaalilevy ja se uusintajulkaistiin 2004 bonuksinaan muutama 50-luvun singleharvinaisuus.

1963

Suvantovaihdetta eläneen B.B. Kingin toiseksi viimeinen Crown-yhtiön julkaisu pari vuotta kitaristin levy-yhtiövaihdoksen jälkeen.

1963

B.B. Kingin siirryttyä toiseen levy-yhtiöön, Modern Records julkaisi halpisyhtiönsä Crownin kautta 60-luvun alussa kasan LP-levyjä, jotka koostuivat yli kymmenen vuoden ajalta julkaistuista singleistä. Tämä levy oli tuon ryöstöjulkaisusarjan viimeinen.

1967

Modern Records lypsi vielä kerran kuusi vuotta toisessa yhtiössä olleen B.B. King'in vanhaa nauhajäämistöä. Tällä kertaa he toivat studioon komppikitaristin nykyaikaistamaan biisien soundia.

1963

Levyn nimestä huolimatta B.B. King soittaa myös gospelia tällä hänen hienokseltaan epäonnistuneella ensimmäisellä ABC-Paramount levyllään.

1965

B.B. Kingin laajasta tuotannosta tätä livelevyä pidetään usein miehen uran parhaana. Levy on yksi bluesin arvostetuimmista.

1965

B.B. Kingin ensimmäinen studiolevy vahvan nosteen antaneen Regal-liven jälkeen.

1967

Marraskuussa 1966 Chicagossa äänitetty B.B. King keikka ei jostakin syystä ole yhtä kuuluisa äänilevynä kuin pari vuotta aiemmin julkaistu Regal, mutta on musiikillisesti aivan yhtä loistava.

1968

B.B. King'in kitaran mukaan nimetty levy sisältää kymmenminuuttisen omaelämänkerrallisen nimikappaleen. Se on loistotarina kitaristin ajatuksista hänen ja Lucillen elämästä.

Kaksi saman illan BB-keikkaa, joista ensimmäisellä lavalle nousee toinen kuningas, Albert King. Molemmat keikat ovat ladattavissa Concert Vaultin sivuilta.

1968

B.B. King löysi 60-loppuun mennessä hienon vireen ja tämä on yksi laulaja-BB:n tyylikkäimpiä albumeita. Hitit puutuu, mutta tunnelmaa ja sinisiä sävyjä löytyy sitäkin enemmän.

1969

B.B. King julkaisi albumin, jonka a-puoli äänitettiin yleisön edessä (Live) ja b-puoli (Well) studiossa.

1969

B.B. Kingin pitkän uran suurin hitti The Thrill Is Gone sinkosi kitaristin takaisin listoille ja myös valkoisen yleisön suosikiksi. Huippumuusikoiden kanssa nopeasti tehty albumi on artistin parhaita, ellei paras.

1970

Californialaismuusikoiden kanssa tehty levyn suurin ansio on ettei B.B. King pyri toistamaan edellisen menestysalbumin kaavaa vaan haki uutta, soulahtavampaa musiikillista suuntaa.

1971

Johnny Cashin menestystä nauttineiden kahden kiven sisällä äänitetyn livelevyn vanavedessä myös B.B. King julkaisi oman vankila-albuminsa.

1980

B.B. Kingin kahdesta maaliskuun 1971 Japanin keikasta vain sikäläisille markkinoille kasattu levy julkaistiin lopulta 90-luvulla muuallakin päin maailmaa.

1971

Kuten niin moni muukin bluesin pioneeri, B.B. King teki 70-luvun alussa oman Lontoo-levynsä nuoren polven englantilaismuusikoiden kanssa.

B.B. Kingin kaksi saman päivän keikkaa on kuunneltavissa Wolfgang's Vault sivuilta ja iltakeikka on julkaistu myös isonkuvan "Authorized Bootleg" julkaisuna.

1972

B.B. King siirtyi tämän levyn myötä niin lähelle aikakauden poppia ettei muutama komea blues onnistu pelastamaan sitä.

1999

Useaan otteeseen eri kansilla julkaistu B.B. Kingin klubikeikka on ehdottomasti halpissarjan helmiä. Valitettavasti kappaleet on editoitu "irti" toisistaan kuuntelua ärsyttävällä tavalla.

1971

Siloteltu studiotyö ja pari pitkää kitarajamia vievät B.B. Kingin kauas edellisen vuosikymmenen kitarabluesista.

1973

Stevie Wonderin avustuksella kasattu levy kuuluu B.B. Kingin soul-aikakauden helmiin.

1974

Nimestään huolimatta BB King esiintyy tällä levyllä ilman vieraiden apua.

1974

Saman levy-yhtiön artistit Bobby Bland ja B.B. Kingin tekivät kaksi yhteislevyä, joista tätä ensimmäinen myi peräti kultalevyn verran.

2002

Muhammed Alin ja George Foremanin nyrkkeilyottelu Zairessa lokakuussa 1974 toi paikalle myös kulttuurin suurmiehiä. B.B. Kingin esiintyminen 50.000 ihmisen edessä on vaikuttava dokumentti ajalta.

BB Kingin yhdeksänmiehisen orkesterin Nassau Coliseumilla soitettu Newport Jazzin päätöskeikka on ladattavissa Concert Vaultin nauha-arkistoista.

1975

1976

Bobby Bland ja B.B. King yltivät vuonna 1974 kultalevyyn yhteislevyllään, joten arvatenkin se sai jatko-osan. Ja arvatenkin edeltäjäänsä heikomman.

1977

B.B. King kaupallisti soundiaan koko 70-luvun. Tämä levy todistaa, että se ei viennyt miehen musiikista uskottavuutta eikä voimaa.

1998

B.B. King soitti kesäkuussa 1978 New Yorkin Bottom Linessa kahdessa päivässä neljä keikkaa. CD on rankasti editoitu ja harmittavan lyhyt. Sen helmenä ovat vierailevat tähdet.

1978

B.B. King'in ja The Crusandersin yhteinen levy-yhtiö yhdisti artistinsa ja heidän ensimmäinen yhteistyö kuulostaa kiinnostavalta, vaikkakin kovin oudolta.

1979

B.B. King vaihtoi 17 vuoden jälkeen uransa kolmanteen levy-yhtiöön MCA, mutta pop/viihdemusiikki säilyi leimallisena tälläkin levyllä jättäen bluesfaneille vain vähän digattavaa.

1980

Reilusti jälkikäsitelty B.B. Kingin 1979 äänitys julkaistiin seuraavana vuonna ja se oli kitaristin ensimmäinen tuplalive.

1981

B.B. King palaa tällä levyllään viihdemusiikista omimmalle osa-alueelleen eli bluesiin. Tosin 55-vuotta täyttäneen artistin blues oli tässä vaiheessa uraa popahtavaa, mutta laadukasta ja tunnelmallista bluesia.

1982

Lontoon Royal Festival Hallissa syyskuussa 1981 äänitetyllä keikalla B.B. King esiintyy The Crusandersin ja sinfoniaorkesterin kanssa.

1982

Las Vegas tyylinen rakkauslaululevy esittelee enemmän B.B. Kingin lauluääntä hyvin hänen kitaransoittoaan. Musiikki on poppia maustettuna hyppysellä bluesia, jazzia ja jopa rokettirollia.

1983

Moneen musiikkityyliin taipuva B.B. King teki jazzahtavan blueslevyn (tai bluesahtavan jazzlevyn) huippu jazzmuusikoiden kanssa.

2012

B.B. King, Dave Brubeck ja Pat Metheny esiintyivät tammikuussa 1983 Cannesissa Midemin musiikkimessujen yhteydessä. Herrojen yhteislevyllä oli BB:ltä kolme kappaletta, mutta tällä levyllä on lopulta koko tunnin esiintyminen.

1991

Dallasissa 1983 kuvattu B.B. King keikka.

1985

B.B. King esittää itseään dokumenttielokuvassa Into The Night, jonka soundtrackinä tämä albumi toimii.

1987

B.B. Kingin kanssa Los Angelesin Ebony Theaterin lavalla 15.4.1987 kuullaan upeaa laulajatarta Etta Jamesia, kitaristeja Eric Claptonia, Stevie Ray Vaughania ja Albert Kingiä, huuliharpisti Paul Butterfieldiä, kosketinsoittaja Dr. Johnia sekä rumpalia Phil Collinsia.

1988

B.B. Kingin uran yksi selvimmistä pohjakosketuksista. Rumpukoneet ja syntikat jättävät miehen kitaran taustalleen.

2007

Alkuvuodesta 1990 Atlantic Cityssä kuvattu B.B. King keikka.

1990

B.B. King julkaisi vuoden sisällä kaksi livealbumia. Tämä on järjestyksessä kitaristin toinen kiven sisällä, vankilassa äänitetty konserttilevy.

1991

B.B. King starttaa keikkansa New Yorkin Harlemin kuuluisassa Apollo-teatterissa kitaristin uuteen tulemiseen nostaneella U2-biisillä When Love Comes To Town.

1991

Osaavan taustajoukon kanssa B.B. King palasi tällä levyllään siihen bluesmuusikon hahmoon, jossa hän on sen jälkeen myös pysytellyt.

1993

B.B. King teki vuonna 1987 TV-esiintymisen vierailevien tähtien kanssa. Tällä kertaa sama formaatti vietiin studioon ja se vahvisti vanhan herran nousujohteista uraa bluesin kuninkaana.

Yhdysvaltalainen TV-dokumentti päättyy B.B. Kingin esitykseen Sweet Angel ja Let The Good Times Roll. Ennen koko illan esiintyjäkaartin lavalle tuloa kuullaa huimaa kitarointia miehiltä Jeff Beck, Albert Collins, Eric Clapton ja Buddy Guy.

2009

Vuodesta 1979 lähtien B.B. King on ollut sveitsiläisjuhlien lähes jokakesäinen vieras. Uuden studiolevyn Blues Summitin materiaalia ja vanhoja keikkabravuureja sopivasti yhdistävä keikka on taattu B.B. & Montreux-laatua.

2000

B.B. Kingin omalla Memphisin klubilla kuvatusta all stars -keikasta on tehty ällöttävä dokumentti, jossa haastattelut on sijoitettu kappaleiden väliin, ja jopa kitarasoolojen päälle.

1994

B.B. Kigin ja pianisti-laulajan Diane Schuurin yhteisalbumi on viihdyttävä mutta hampaaton.

1997

B.B. King nousi 90-luvulla asemaan, jossa hän sai kenet tahansa kanssaan studioon. Tämä oli taas tällainen BB ja muut popmusiikin tähdet albumi.

1998

B.B. King levytti alkuvuosiensa suurimpia hittejä sekä joukon uusia kappaleita kokeneen kiertuebändinsä kanssa ja lopputuloksena on hänen parhaimmistoon nouseva kokonaisuus (ilman tähtivieraita).

1999

B.B. King hyökkää tällä kertaa swing-musiikin klassikoiden kimppuun.

2000

Vanhan kuninkaan (B.B. King) ja uuden kuninkaan (Eric Claptonin) onnistunut yhteislevy oli myös valtaisa myyntimenestys.

2000

Kahdentoista eri naisen kanssa lapsia hankkinut B.B. King on oikea teräsvaari laulamaan rakkaudesta ja sen fyysisestä ilmetymisestä.

2001

TV-studiolla vuonna 2000 kuvattu keikka on yksi BB Kingin parhaista audiovisuaalisista julkaisuista. Viihdyttävä ja hauska 75-vuotias legendan vieraana nähdään Jeff Beck.

2001

B.B. King ohjaa tämän joululevynsä tuoton hyväntekeväisyyteen.

2003

Jeff Beck vierailee B.B. Kingin TV-ohjelmassa, jossa jutustellaan kappaleiden välissä ja artisti soittaa newyorkilaisyleisön toivekappaleita.

2003

B.B. Kingin coverlevy viihdemusiikin suurista kappaleista ei ehkä ole suunnattu kitaristilaulajan bluesfaneille.

2004

Dallasin Cotton Bowlilla 6.6.2004 pidettiin Eric Claptonin ensimmäinen kitarafestari. Valitettavasti Euroopan julkaisulta puuttuu iso joukko festareilla esiintyneistä muusikoista kuten Jeff Beck.

2005

BB jatkaa tutuksi tullutta kaavaa eli duetoi vierailevien tähtien kanssa. Levy kerää sympatian lisäksi pisteitä kiinnostavista tulkinnoista.

2008

B.B. Kingin omalla bluesklubilla syksyllä 2006 kuvattu keikkavideo on luonnollisesti saatavissa myös audiomuodossa.

2007

Eric Claptonin perustaman hyväntekeväisyysjärjestön toinen kitarafestivaali keräsi Chicagoon ison joukon tähtiä 28-vuotiaasta Derek Trucksista aina 81-vuotiaaseen B.B. Kingiin.

2008

T-Bone Burnett on onnistunut 2000-luvulla taikomaan jotakin uutta useammasta tuottamastaan artistista. Grammy-palkittu BB-albumi on näistä parhaimpia.

B.B. Kingin esiintyminen Rotterdamin jazzfestareilla 10.7.2009 kuvattiin ja TV-lähetyksen ansiosta sen voi katsoa YouTubesta.

2010

Eric Claptonin perustaman alkoholiparantolan kolmas varainhankintakonsertti kerää jälleen lavalle ison joukon kitaristeja. Leffan loppuhuipennus lienee ennätys lajissaan.

2012

Hienot puitteet, nimekkäät vieraat ja kiinnostava settilista, mutta silti audiomuodossa hiukan puuduttava jammailukeikka.

2013

Eric Claptonin perustaman säätiön viides hyväntekeväisyyskonsertti pidettiin kahtena huhtikuun iltana New Yorkin Madison Square Gardenissa.