Uriah Heep – Chaos & Colour

Chaos & Colour on kuulkaas Uriah Heepin 25. levy. Sanotaanko uudelleen 25? Kyllä! Eikö se ole ihan älytön määrä musiikkia? On siinä peruskunto kohdillaan. Vaatii moista myös faneilta. Niitä on ainakin Suomessa riittänyt. Viime vuoden keikat ovat siitä todiste. Hyvin oli ryhmää konserteissa paikalla. Vaan miten mahtaa olla levyjen ostamisen kanssa? Kuinka moni hankkii tämän uutuuden hyllyynsä, kun voi soittaa taskunsa puhelimesta?

Chaos & Colouriin on selvästi panostettu. Tuottajaksi on palannut jo Living The Dreamilla työskennellyt Jay Ruston. Hän on tehnyt hyvää jälkeä mm. Rushin ja Anthraxin kanssa. Ensimmäiseen singleen Save Me Tonightiin on tehty vallan video. Ihan kuulostaa Uriah Heepilta. Ja bändin tyyliin kappaleessa on positiivinen sanoma. Kaikki paska loppuu aikanaan. Uskottava on.

Rushin Ruston sai muistamaan menneisyytensä ja tekemään levyn fanit mielessään. Uriah Heepille on ilmeisesti kehoitettu tekemään samoin. Ainakin viitteitä vanhoihin on kuultavissa. Eihän Hammondia voi soittaa kovin erilaisilla soundeilla ja Wah-wah kuulostaa aina itseltään. Näin sopiikin olla.

Monilla levyillä soitto toimii, mutta solisti jättää toivomisen varaa. Paljon on nytkin kiinni laulajan onnistumisesta. Pitkästä rupeamasta ja runsaasta kiertämisestä huolimatta Bernie Shaw on onnistunut pitämään äänensä kunnossa. Laulaako hieman aiempaa alempaa? Kuunnelkaa Hail The Sunrise, olisiko voinut mennä korkeammalta? Toinen huomionarvoinen asia ovat tekstit. Miten toimivat? Ovat Uriah Heepiä, istuvat melodioihin pienen sovittamisen jälkeen. Levyn alkupuolella on paljon hyviä kappaleita. Niistä erottuu edukseen sujuvasti rullaava Hurricane. Bernie kuulosta Ian Gillanilta.

Uriah Heepillä on ollut tapana tehdä hyvä levy ja sitten vähän flopata. Nyt tulee ainakin kaksi kovaa putkeen. Kappaleista omaksi lempparikseni nousee levyn keskelle sijoitettu pitkälti pianon varassa kulkeva One Nation, One Sun. Siinä ovat kaikki osaset ja tunnelma harmoniassa.

Golden Lightilla on sähköä alussa. Kuulostaa yllättävän paljon Deep Purplelta. Purppuraisia hetkiä on levyllä enemmänkin. Joka tapauksessa jonkinlainen energiakriisi iskee. Olisin toivonut, että virtaa olisi riittänyt koko kappaleen ajaksi. Välillä pitää himmentää. Boxilta erilainen soolo! Missä Wah-wah?

You’ll Never Be Alone on levyn toinen pitkä kappale. Sillä on jänniä, vähän kaoottisia osia, jotka pysyvät vain vaivoin kasassa. Lauluosuus on aavistuksen tasainen, mutta loppujen lopuksi yksi levyn parhaista. Fly Like An Eaglen progeilu toimii, laulu ei. On vähän sitä sun tätä. Onneksi sen jälkeen kuultava levyn kolmas eepos Freedom To Be Free toimii paremmin. Soittelulle, sille kaaokselle ja värille, on jätetty runsaasti tilaa ja kuullaanpa peräti bassosoolo. Basisti Dave Rimmer nostaa edelleen tasoaan. Phil Lanzonin Hammond-osuudet vähän toistavat toisiaan, mutta pianon kanssa hän loistaa. Russell Gilbrook lyö edelleen kovaa. Closer To Your Dreams päättää levyn kuin se yksi kuuluisa Uriah Heepin nopea kappale. Mick Box on, onneksi, edelleen Mick Box. Kyllä Chaos & Colourille pitää levyhyllyyn tehdä tilaa.

Tero Honkasalo

  1. Keijo on 27 helmi 2023:

    Joo – oli yllättävän hyvä levy pitkästä aikaa. Siinä on sellaisia biisejä joihin joutuu pakosta palaamaan uudestaan. Harmittavaa on toki se, että sellaista tulkitsijaa kuin David Byron oli…. ei sellaiseen vaan Berniestä ole. Jonkinlainen uskottavuus puuttuu vaikkakin tällä levyllä on hyviä biisiaihioita. Omistin ja omistan edelleen kaikki albumit – kunnes tuli Into the Wild ja nyt saa Spotify riittää….

    Reply to Keijo

Add a comment
Your name
Your email