Copeland, Johnny

Kuusikymppisenä 1997 kuollut Johnny Copeland ei ole bluesin suurtähti, mutta hänet muistetaan Grammy-palkitusta yhteislevystä Albert Collinsin ja Robert Crayn kanssa, sekä yhtenä Stevie Ray Vaughanin Texas-bluesin esikuvana. Äänitysuransa jo 50-luvulla aloittanut, mutta ensimmäisen uutta musiikkia sisältäneen LP:n vasta 1981 julkaissut kitaristi ehti julkaista hämmästyttävän hienoja levyjä. 



Levyarvostelut

Tuotekuva

It's Me - Classic Texas Soul 1965-72

2013

Englantilaisen Ace Records'in laadukas arkistojulkaisu keskittyy nimensä mukaisesti seitsemän vuoden jaksoon, jolloin Johnny Copeland eli ja äänitti Houstonssa.

Lue arvostelu
Tuotekuva

I'll Be Around

1984

Ruotsalaisten tekemä kokoelmalevy sisältää Johnny Copelandin Houstonien aikakauden singlejulkaisuja.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Copeland Special

1981

Johnny Copeland julkaisi esikois-LP:n kymmenien sinkkujen ja 23 vuotta ensimmäisen studiokäynnin jälkeen.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Johnny Copeland: Texas Twister

1984

Stevie Ray Vaughan vierailee kahdelle esikuvansa Johnny Copelandin kolmannen levyn raidalla.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Showdown!

1985

Grammy-palkittu albumi syntyi Albert Collinsin, Robert Crayn ja Johnny Copelandin saumattomasta yhteistyöstä.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Live At Montreux 1985 (DVD & CD)

2001/2004

Stevie Ray Vaughanin toinen Montreux-keikka on julkaistu sekä ääni- että kuvaformaatissa. Niistä vain jälkimmäinen sisältää keikan 13 biisiä, joista kolmella vierailee Johnny Copeland.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Bringin' It All Back Home

1985

Johnnyn Afrikan rundi 1982 sai hänessä aikaan idean tehdä sen inspiroima levy. Levyä lähdettiin sinne myös (1984?) äänittämään ja siitä tuli, ihme ja kyllä maanosan ensimmäinen blues-levy. Ja kyllä afrikkalaisuus sillä myös kuuluu.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Ain't Nothin' But A Party

1988

Hengästyttävän tiukkaa bluesia alusta loppuun. Tuplaa ei jaksaisi, mutta näin toimii kuin leka päähän.

Lue arvostelu
Tuotekuva

Boom Boom

1989

Vanha koira ei ehkä opi uusia temppuja, mutta Johnny Copelandin vanhoissa tempuissa on yhä taikaa.

Lue arvostelu