Sylosis – Dormant Heart
Sylosis oli minulle entuudestaan täysin tuntematon yhtye. Bändin perustivat Josh Middleton ja Carl Parnell jo vuonna 2000. Solistit, kakkoskitaristit ja rumpalit ovat vaihtuneet tiuhaan. Nykyisin Josh laulaa itse, tai totuudessa hän on tehnyt niin jo kolmella aiemmalla levyllä, mutta on yhtyeessä ihan laulajiakin ollut. Muilla paikoilla pelaavat Alex Bailey ja uusin lisäys rumpali Ali Richardson, joka on itse asiassa niin tuore kiinnitys, että hän ei soita vielä uusimmalla levyllä. Studiossa rumpua löi Rob Callard.
Dormant Heart on valloittavan monipuolinen metallilevy. Avausraita Where The Wolves Come to Die on raskas ja hakkaava. Se saattaa tuoda mieleen vanhan Paradise Lostin tai kotoisen Amophiksen. Victims and Pawns on sitä thrash metallia josta minä pidän. Kappaleessa on hyvä eteenpäin pyrkivä riffi, mahtipontinen suvantokohta ja sitten lisää reipasta kaahausta. Ei yhtyeeseen liitetä progeleimaa suotta. Musiikissa on ideoita, koukkuja ja taidokkuutta. Sylosis rakentaa biisinsä hyvin ja esittää ne erittäin vakuuttavasti. Scott Atkins on luonut levylle täydellisen äänimaailman. Levy on samaan aikaan brutaali ja herkkä. Tehkääpä perässä.
Nimikappale Dormant Heart muistuttaa jostain syystä jotain Annihilatorin biisiä, jonka nimeä en nyt saa mieleeni. Muutenkin musiikissa on vahva pohjoisamerikkalainen leima, vaikka bändi Englannin Readingista tuleekin. Kuten jo mainittu, thrash metallin lisäksi Sylosis osaa progen. Levyn päättävän Quiescentin soidessa pitää oikein tarkistaa, että asialla on sama yhtye, se joka vasta räyhäsi ja rähjäsi ihmisten lammasmaisuudesta. Death metal –karjumisen lisäksi Josh osaa laulaa vallan hyvin puhtaallakin äänellä. Eepos on eepos! Mistä se Machine Head tuli mieleen? Tuli mistä tuli, mielleyhtymistä huolimatta Sylosis tekee valtavan hyvää itseltään kuulostavaa musiikkia. Ei bändi metallia ehkä mullista tai uudista, mutta näin hyviä levyjä ei tule vastaan ihan joka päivä. Tähän kannattaa perehtyä.
Tero Honkasalo