Joel Hoekstra’s 13 – Crash Of Life

Joel Hoekstra tunnetaan jo Whitesnakesta. Hän ei tarvitse enempää esittelyjä. Tony Franklin on ehkä oudompi nimi. Hän soitti joskus Whitesnakessa ja Whitesnake-kitaristi John Sykesin Blue Murderissa. Onpa hänen soittoaan voinut kuulla myös The Firmin levyillä. Jimmy Page -fanit tietävät tuon bändin. Muiden ei tarvitse. Vinny Appice on se kaveri Diosta ja Dion Black Sabbathista. Derek Sherinian tuli kuuluisaksi Dream Theater -vuosiensa aikana. Sittemmin hän on soittanut kaikkien kanssa. Sons of Apollo ja Black Country Communion lienevät ne isoimmat nimet. Tällä kertaa kultakurkku Jeff Scott Soto laulaa vain taustoja. Kuka kumma on niin kova laulaja, että hänet on laitettu hoitamaan liidit? Sanooko Girish Pradhan mitään? No ei niin. Vinkiksi tarjotaan nimeä Girish And The Chronicles, ei auta. The End Machine on sentään se Frontiers-bändi, jossa soittavat Jeff Pilson ja George Lynch. Girish on myös heidän solistinsa nykyään. Halusivatko muutosta, vai kertoiko firma, että tässä on teille seuraavan levyn laulaja? Mene ja tiedä. Ei kuulu minulle. Hyvältä kuulostaa tältä levyltä.

Crash Of Life alkaa hyvinkin Joel Hoekstralle tyypilliseen tyyliin nopealla hard rock -raidalla. Kitara soi hienosti ja musiikki rullaa upeasti. Jotenkin Appice soittaa rennommin Franklinin kuin kenenkään muun basistin kanssa. Heitä on kiva kuunnella. Sherinian on laitettu oikein töihin. Hän soittaa taustojen lisäksi osan levyn sooloista. Se on kiva. Alright!

Girish kuulostaa todella paljon Jeff Scott Sotolta. Tai sitten JSS laulaa niin paljon taustalla, että solistien äänet sulautuvaksi yhdeksi ja samaksi. Näin on ainakin levyn avaavalla Everybody Knows Everythingilla. Ei haittaa. Pääasia, että kuulostaa hyvältä.

Jos ensimmäinen kappale on kovasti hengästyttävä, levyn nimikappale on muutaman pykälän rauhallisempi. Samoista rakennusaineista se on silti tehty. Kuulostaa kovasti Frontiersilta, jos tiedätte mitä tarkoitan? Damaged Goods on parempi. Soittajat laitetaan töihin. Kappaleessa on kunnolla särmää.

Sitten tarjoillaan balladia. Torn Into Lies on hyvä. Sen perään Far Too Deep rokkaa taas vankasti. Tunnelmasta ja tyylistä toiseen mennään koko levyn ajan aika sujuvasti. Ei ole tylsää. Find A Way muistuttaa, että 70-luvulla tehtiin paras hard rock ja Joelin pomo oli tekemässä sitä. David Coverdalen bändin viimeinen studio-levy on vuodelta 2019. Sillä Joel oli säveltämässä noin puolia kappaleista. Joel Hoekstra’s 13 on julkaissut sen jälkeen kaksi vahvaa levyä. Väkisin tulee mieleen – taas – miltä nämä kappaleet mahtaisivat kuulostaa Herra Whitesnaken laulamina.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email