Lorna Shore – …And I Return To Nothingness
Lorna Shoren Immortal oli yksi vuoden 2021 kovimmista levyistä. Ei se mihinkään jatkuvaan soittoon päässyt, mutta se oli kiekko josta tiesi, että sen kuunneltuaan olisi ns. takki tyhjä. Yhtyeen soitto oli kaikin puolin ja jokaisella mittarilla äärimmäistä. Eikös musiikissakin nopein ja vaikein voita? Immortal oli mitalisti.
Oli bändillä vaikeaakin. Immortalin julkaisu oli siirtynyt, kun bändi oli potkinut solistin pihalle. Uusi ärjyjä löytyi. Hänen nimensä on Will Ramos. On kuulemma ystävä ja fani pitemmältä ajalta. Synkkien aikojen piti olla takana, mutta sitten peruuntuivat keikat. Mikä lie pöpö iski Tellukseen?
Taas ärsytti. Sehän sopii vihaista musiikkia soittavalle yhtyeelle. And I Return To Nothingness on jatkoa Immortalin viitoittamalle synkälle polulle. Itse asiassa en ole varma onko tuolla reitillä valoja, saati opastimia, lainkaan. Ja voipi olla, että perillä odottaa melkoisen lämmin pätsi. Musiikki on jylhää ja ankaraa. Kolme sävellystä, vähän alle 20 minuuttia on juuri sopiva annos. Parhaasta biisistä ei ole mitään mielipidettä. Kuuntelen tämän mielellään kokonaan ja sitten en soita mitään pitkään aikaan.
Tero Honkasalo