Allman Brothers Band (The) – Where It All Begins
Where It All Begins oli itselleni pitkään täysin tuntematon Allman Brothers -levy. Kuuntelin sen ensimmäisen kerran vasta 2010. Levyn sanotaan olevan ns. studiolive, mutta tämä on sanana niin vaikeasti määriteltävä etten ole tietoinen onko koko bändin soitanta tallennettu yhdellä kertaa ja samanaikaisesti. Ja toisaalta mitä väliä sillä on? Bändi on kuuluisa jameistaan ja siinä mielessä Where It All Begins ei tee poikkeusta vaikka nimikkokappaletta lukuunottamatta niiden kestot ovatkin 4 ja 6 minuutin välissä.
Kokonaisuudessaan tasainen ja varsin tasapainoinen levy ei sisällä mitään suuria hittejä, mutta No One To Run With menestyi ihan mukavasti jenkkien radiosoitossa. Omat suosikkini ovat Bettsin nopea Mean Woman Blues, All Night Train ja Haynesin kynäilemä (ja toki myös laulama) hidas blues Soulshine. Keikat avannut Sailin’ Cross The Devil’s Sea toimii mielestäni paremmin studiossa kuin kiertueella äänitetyllä 2nd Set -livellä.
Allman Brothersin kitaristi Warren Haynes perusti samaan aikaan Where It All Begins ilmestymisen kanssa vanhan bändikaverinsa, rumpali Matt Abstin ja Allman-basisti Allen Woodyn kanssa sivuprojektibändin Gov’t Mule. Siitä tuli lopulta herrojen päätyö kun ABB passivoitui uuden musiikin suhteen Where It All Begins -levyn jälkeen. Samalla päättyi bändin yllättävän onnistunut kolmas ajanjakso. Orkesteri hyppäsi lopulta vuonna 2000 aivan uuteen aikakauteen kun se erotti alkuperäisen kitaristinsa Dickey Bettsin, mutta tämä onkin sitten toinen asia.
Kuten moni muukin pitkään toiminut bändi ABB joutui ilmoittamaan vanhoille faneilleen että levy-yhtiö ei prässää levystä vinyyliversiota. Vinyylibuumin myötä kolmen puoliskon mittainen, avattavilla kansilla oleva julkaisu saatiin vuonna 2015 Euroopan markkinoille. Neljä vuotta myöhemmin levy saavutti 25 vuoden iän ja sitä juhlistettiin vinyyliuusintapainoiksella. Tällä kertaa mustan sijaan lautaselle saatiin sininen levy.