Behemoth – Opvs Contra Natvram
Heti alkuun tunnustus, en ole mikään black metal -fani. Kaikki uskonnollinen musiikki aiheuttaa hengenahdistusta ja se on pahempaa kuin astma. Jostain syystä tämän puolalaisen ryhmän musiikki, ja nimenomaan musiikki, on kuitenkin puhutellut. Tässä on jotain sellaista pahaa, jota King Diamond ja Mercyful Fate edustivat aikoinaan. Nergalin ulosanti on uskottava, vaikka kaikki muu on kuinka sirkusta tahansa.
Opvs Contra Natvram on ensimmäinen Behemoth-levy johon pääsen perehtymään tuoreeltaan. Keikalla olen heidät toki nähnyt. Taitavia soittajia ovat. Se on ehkä se toinen puoli, joka tässä kiehtoo. Kappaleet ovat hyvin tehtyjä, sovitettuja ja soitettuja. Näitä on kiva kuunnella.
Nykyäänhän julkaistaan paljon sinkkuja. Kaikki päätyvät levylle. Niinpä biisit eivät ole keskenään tasapuolisessa asemassa. Thy Becoming Eternal, The Deathless Sun, Off to War ja Ov My Herculean Exile julkaistiin jo 17. elokuuta hilpeänä kesä-EP:nä. Lenkkeilymusiikkia tai uimarannalle mukaan. Ovat jo siis tuttuja. Muut lähtevät takamatkalta. Pahimmin kärsivät avausraita Post-God Nirvana, joka on jotain julistusta ja sen jälkeinen nopea Malaria Vvlgata. Tuntuvat heikommilta kuin niiden jälkeen kuultava jyhkeä The Deathless Sun, joka olisi väkevä millä tahansa levyllä.
Ei ole reilua, on elämää. Kappalejärjestys on sellainen, että uutta on tarjolla tarpeeksi usein. Tällä hetkellä uutuudet viehättävät enemmän. Melkein letkeästi kulkeva Neo-Spartacvs on toisen sijan suosikkini. Once Upon A Pale Horse miellyttää eniten. No, groove hei! Kyllä sysimusta Disinheritancekin on kova, ehkä se on vanhojen fanien makuun. Versvs Christvs on eeppinen. Se pitää kokea videon kera. Mahtava päätös upealle levylle.
Tero Honkasalo