Devin Townsend – Lightwork

En tiedä monesko artisti Devin Townsend on, joka kiittää koronaa siitä, että on ollut aikaa valmistella uutta musiikkia. Devin käytti myös aikaa saadakseen luvan käyttää yhtä tämän levyn sämpleä. Mutta ei siitä vielä enempää. Jos Devinin edellinen julkaisu Empath oli soololevy uusien ystävien kanssa, nyt hän on tehnyt jotain erilaista ja hänelle itselleen epätyypillistä. Tällä levyllä on tuottaja. Kyllä. Garth Richardson, jonka CV:stä löytyy kasa hittilevyjä, oli mukana ohjaamassa tämän levyn tekemistä. Onhan idiksiä hyvä testata. Liekö hänen ansiotaan, mutta Lightwork kuulostaa vallan kaupalliselta. Ei kun hyvällä tavalla. Lukekaa nyt vain eteenpäin. Levyn konesäksätyksellä avaava Moonpeople voi tuoda mieleen Ziltoidin ja Poozerit ja Lighworker on viehko valssi. Molemmat ovat täynnä hienoja melodioita. Koko levy on täynnä sulosointuja. Ei tarvitse syyttää itseään, jos nämä kappaleet jäävät pyörimään päähän pitkiksi ajoiksi. Onneksi biisi edes välillä vaihtuu. Toivo sitä.

Lightwork muistuttaa paikoin Devinin aiemmista tekemisistä, mutta on tyyliltään moderni, tuore ja raikas. Solistin toki tunnistaa heti. Ulosannin tyyli on yllätys. Oli puhe siitä myyvyydestä. Kaveriksi, joka on yleensä kiristellyt ja ärjynyt levyillään, tavalla tai toisella, artisti vaikuttaa nyt hyvin tyytyväiseltä itseensä ja musiikkiinsa. Silloin musiikkikin hymyilee.

Levylle on rakennettu hauska draaman tai oikeastaan intensiteetin kaari. Alussa on kepeää ja loppua kohden lisätään panoksia, eli musiikkiin kerroksia. Samalla koneet pääsevät kovemmin ääneen ja vielä enemmän esille. Kuka muistaa The Smashing Pumpkinsin Adoren? Se, ja Billy Corgan, minulle tulee esimerkiksi Dimensionsista mieleen. Toki Devinin moneen taipuvaa ja venyvää ääntä on kivempi kuunnella kuin Billyn nasaalia. Piti sanomani. Sori Billy.

Niille jotka ovat kiinnostuneita siitä kuinka paljon progea Lightwork on, voi sanoa, että huoli pois. Jos progressiisuus on kappaleiden kehittymistä, uusien tyylien ja soundien hakemista, tämä on puhdas progekiekko. Jo avausraita kasvaa ja kehittyy monellakin tasolla koko kestonsa ajan. Levyn päättävä Children of God on yli kymmenen minuutin eepos sitä itseään. Nuo sitoo toisiinsa sumutorvi. Vaan missä luuraa Barbie Girl?

Tero Honkasalo

  1. Sang on 01 marras 2022:

    I just love this one

    Reply to Sang

  2. Niko on 01 marras 2022:

    Good stuff

    Reply to Niko

Add a comment
Your name
Your email