Electric Callboy – TEKKNO
Kuuntelin Eskimo Callboyn jotain suht tuoretta levyä aikoinaan, ehkä Rehabia, ja mietin, että jotain tässä on mikä kiinnostaa, mutta toisaalta olipa ärsyttävää musiikkia. Eurooppalaista technoa yhdistettynä ankaraan metalcoreen. Jäi sivuun. En kirjoittanut. Unohtui.
Sittemmin bändin nimi on päivitetty Electric Callboyksi. Meininki on ennallaan. Tai olisiko douppia otettu jopa lisää? Solisti, se kivasti laulava, on vaihtunut. On nimeltään Nico Sallach. Jotenkin pidän Kevin Ratajczakin ärjymisestä enemmän.
Heti Pump Itistä lähtien on selvää, että Wada ei antaisi tälle bändille puhtaita papereita. Ovat sekaisin ties mistä aineista. Techno on technoa. Eipä siinä. On virtaa ja energiaa. Metalli on metallia. Ja core on rähinää. Ja sitten niitä miksataan schlagerin ja ties minkä kanssa. Hyvin maistuu, jos maistuu. Voi olla, että on myös liian villi yhdistelmä. Ei tosikoille. Jotenkin jää epäselväksi kuinka tosissaan bändi itse on musiikkinsa kanssa. Eivät ehkä. Toisaalta vihaajilleen lähettävät aika monta yhden sormen tervehdystä. Ehkä sittenkin. Välillä jo luulen, että tässä olisi jotain tolkkua, sitten laulavat saksaksi, siis äidinkielelllään.
Kuuntele jo mainittu avausraita, Fuckboi ja Spaceman. Jos pidät, ensi kesänä pääset joraamaan tai juoksemaan pitissä Electric Callboyn kanssa Tuskassa. Jos et, tuskin pahastuvat.
Tero Honkasalo