The Halo Effect – Days Of The Lost

Epäilemättä kaikki tämän arvion lukevat tietävät jo, että The Halo Effectin muodostavat viisi entistä In Flamesin jäsentä. Kenenkään ei tarvitse miettiä minkäänlaista musiikkia mahtavat esittää. Eihän se kotikaupungin soundi bändiä vaihtamalla katoa.

Days Of The Lost alkaa hyvin. Shadowmids on juuri sitä mitä tältä porukalta voi odottaa. Vanhan liiton In Flames kohtaa Dark Tranquilityn. Sitähän tämä. Seuraavana kuultava, melko nopea, levyn nimikappale on jopa avausraitaa vahvempi. Lopun modulaatiota vähemmän kuulee tämän genren lauluissa. Mikael Stanne osaa homman.

Levy alkaa siis hyvin. Biisit jotka Stanne jaksaa murista alusta loppuun ovat mielestäni erinomaisia. Conditional on niistä väkevin. Sillä on väliosassa ehkä ihan pieni nyökkäys In Flamesin suuntaan. Kyllä tämäkin saa porukan pomppimaan. Toivottavasti päätyy keikkasettiin.

Sitten tulee notkahdus. In Broken Trustin kertosäe on heikko. Gateways on musiikiltaan yllättävän kepeä. Murina pelastaa paljon. A Truth Worth Lying For muistuttaa siitä kuinka paljon Göteborgin ja itseasiassa kaiken maailman melodeath on velkaa Iron Maidenille. Taas tavallinen laulu yrittää pilata muuten vahvan raidan.Levyn loppu on pelkkää priimaa.

Kokonaisuutena Days Of The Lost jää komeasti plussan puolelle. Tästä on hyvä jatkaa. Debyyttialbumin erinomaisuudesta, ja toisaalta fanien luotosta bändiin, kertoo se, että tämä nousi suoraan albumilistan ykköseksi yhtyeen kotimaassa.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email