Allman Brothers Band (The) – Eat A Peach
Puolessa välissä Eat The Peachin äänityksiä lokakuussa 1971 bändin musiikillinen johtaja Duane Allman menehtyi moottoripyöräonnettomuudessa. Muutaman kuukauden tauon jälkeen bändi palasi studioon ja viimeisteli levyn helmikuun 1972 julkaisuun. Valitettavasti Duane ei ehtinyt soittaa omaa osuuttaan kuin kolmelle albumin kuudesta studioraidasta. Alle puolen tunnin mittaista materiaalia ei kumminkaan julkaistu alkuperäisessä muodossa vaan albumille päätettiin lisätä At Fillmore East -levyn menestyksen vanavedessä reilu 40 minuuttia aiemmin julkaisematonta keikkamateriaalia.
Tupla-albumin studiobiisit löytyvät LP:n ensimmäiseltä ja kolmannelta puoliskolta niin että vain ensimmäinen puolisko sisältää pelkästään studiomateriaalia. Live- ja studiomateriaalin sekoittaminen samalle levynpuoliskolle oli vinyylin keston sanelema pakko, mutta itse olisin kasannut Eat A Peach CD:n niin että alussa olisi sen studioraidat ja perässä kolme sen liveraitaa. CD ja SACD omistajat voivat tämän helposti tehdä ohjelmoimalla yhdelle levylle mahtuva tupla-LP haluamaansa järjestykseen.
Allman Brothers äänitti maaliskuussa 1971 kuusi kolmessa päivässä soittamaansa New Yorkin Fillmore Eastin keikkaa. Tuottaja Tom Dowd hylkäsi puhallinorkesterilla vahvistetun ensimmäisen illan äänitykset mutta kahden seuraavan illan sekä keikkapaikan jäähyväisillan 27.6.1971 esiintymiset löytyvät kokonaisina vuonna 2014 julkaistulta The 1971 Fillmore East Recordings -boxilta. Vaikka sellaista päivää tuskin tulee että Eat The Peach riisutaan kuuden studio biisin muotoon, itse kuuntelen levyä pelkästään sellaisena. Vaikka minulla on hyllyssä alkuperäinen (mutta huonokuntoinen) kanadalainen tupla kuuntelen oikeastaan ainoastaan levyn 2004 julkaistua monikanavaista miksausta.
Levyn kolme ensimmäistä biisiä tulevat Duane Allmanin kuoleman jälkeisistä äänityksistä ja niillä kitaroinnin hoitaa yksistään Dicky Betts. Avausraita Ain’t Waistin’ Time No More on Greggin veljelleen tekemä biisi. A-puolen keskimmäinen Les Brers In A Minor on Bettsin ei-aivan Elizabeth Reedin tasoinen instrumentaali. Puoliskon päättää Gregggin kaunis Melissa. Vinyylilevyn kolmospuolelta (ja CD:n lopusta) löytyy kolme biisiä, jotka bändi äänitti syyskuussa 1971 vain viikkoja ennen Duanen kohtalokasta moottoripyöräonnettomuutta. Näistä Stand Back oli tässä vaiheessa vielä instrumentaali. Sen perään kuullaan Dicky Bettsin Blue Sky, joka on ollut itselleni pitkään yksi omista suosikkibiiseistäni. Levyn päättää Duanen säveltämä ja hänen ja Bettsin esittämä instrumentaali Little Martha. Eat The Peachin kuusi studiobiisiä muodostavat laadukkaan kokonaisuuden, jonka monikanavainen miksaus on sekin asiallisesti ja ilman puuduttavia kikkoja toteutettu.