Black Country Communion – IV
Black Country Communionin levyt ovat olleet minulle vaikeita arvosteltavia. Tai pikemminkin niistä on ollut hankala kirjoittaa mitään järkevää ja myös muille avautuvaa. Sanoja ja sanottavaa on liikaa. Tohkeissaan ajatuksia ja virkkeitä ei saa sopivaan järjestykseen. Helpointa olisi sanoa, että kuunnelkaa itse, mutta se veisi pohjan tältä sivustolta. En sahaa siis omaa oksaani. Pakko yrittää. Ryhdistäydyn. Myöhässä olen niin paljon, että nolottaa. Tämä levy ilmestyi jo 22.9.2017, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Ja ollaanhan me.
BCC:n, kuten bändin nimen lyhenne kuuluu, edellinen levy Afrerglow oli mielestäni parasta musiikkia mitä Deep Purple -sukupuun kukaan jäsen on saanut aikaiseksi sitten vuoden 1975 Come Taste The Bandin. Olenko vielä samaa mieltä. Ehkä. En ole nyt tarkistanut. BCCIV on ollut niin vahvasti soitossa, että muille levyille ei ole juuri jäänyt aikaa. Tauko teki hyvää. Pidin kyllä Glennin California Breedistä ja toistaiseksi viimeisestä soololevystä. Olivat erilaisia. Sellainen piristää. Joe Bonamassan saati Jason Bonhamin tekemisiä en ole juurikaan seurannut. Toki Jason oli mukana California Breedissä. Derek Sherinianin Sons Of Apollo on yksi mielenkiintoisimmista uusista yhtyeistä. Ottakaa haltuun. Tuo oli mainos. Se oli myös suositus. BCCIV:lle, eli tälle levylle, oli mielestäni tilaus. Hard Rockia julkaistaan paljon, mutta se ei tänä päivänä ole kovin hyvää. Tai se on tasaisen laadukasta. Omaperäisyys puuttuu. Tai sitten vanhoihin on niin helppo verrata ja uusille vaikea antaa mahdollisuus. Syy voi olla kuuntelijassakin. Väitän silti että heti tämän levyn ensitahdeista on selvää, että nyt tulee kovaa matskua. Ja Led Zeppeliniltä kuulostava Collide ei ole edes levyn parasta antia. Ei lähellekään.
Over My Head on jo parempi. Bonamassan laulama The Last Song For My Resting Place voi olla levyn hienoin sävellys. Viulu ja mandoliini antavat kivan lisäsävyn. Vähän kappale pompsahtaa Glennin laulamien joukosta. Hyvä niin. Sen jälkeen groovaava Sway on hyvä. The Cove on erittäin kaunis, Glennin laulusuoritus on kerrassaan huikea. The Crow on rujo. Kenen idea oli lainata riffi Rage Against The Machinelta? Kepeästi Derekin pianokuviolla kulkeva Wanderlust on mielestäni levyn hienoin biisi. Se on erilainen. Pitkä, muttei tylsä. Glenn laulaa hienosti ja Joe saa sooloilla. Kaikilla on kivaa. Love Remains on tavallista Black Country Communionia. Voiko niin sanoa? Täyteraita näyttää kirjoitettuna pahalta. Olkoon. Awake on melkein liian Led Zeppelin. Pidän silti. Levyn päättävä When The Morning Comes on täynnä toivoa. Huominen tulee. On vain kysymys koska.
BCCIV on erittäin laadukas kokonaisuus. Onko se parempi kuin Afterglow? Vaikea sanoa. Aika näyttää. Nyt kuitenkin tuntuu siltä. Minulle se on vuoden 2017 mieluisin levy.
Afterglown jälkeen bändi ei soittanut keikkoja. Nyt niitä on kaksi. Ne kuvataan ja toivottavasti julkaistaan. Jonkinlaista jatkoa on siis odotettavissa. Feeniks jatkaa lentoaan. Joskus. Kun sille sopii. Se on ajan kysymys. Ja odottavan aika on pitkä, vaikka odottaisi kuinka hyvää.
Tero Honkasalo