Deep Purple – Come Taste The Band
Ritchie Blackmoren lähdettyä Deep Purplesta huhtikuussa 1975, Jon Lord ja Ian Paice eivät olleet kovin innokkaita jatkamaan seitsemän vuoden ikään ehtineen bändin tarinaa. Sitä vastoin vajaa kolme vuotta kokoonpanossa olleet Glenn Hughes ja David Coverdale painostivat perustajajäseniä jatkamaan. Löydettyään bändiin muusikkopiireissä arvostetun, mutta suurelle yleisölle tuntemattoman Tommy Bolinin, Purple aloitti kesäkuussa 1975 uuden materiaalin kirjoittamisen. Munchenissä elo-syyskuussa äänitetty ja pari kuukautta myöhemmin julkaistu Come Taste The Band sai ilmestyessään bändin hardcore-faneilta nuivan vastaanoton.
Tämä levy on jäänyt Deep Purple muiden 1970-luvun levyjen varjoon. Tämä on sääli sillä Come Taste The Band on erinomainen rock-albumi, jolla on useita loistavia biisejä. Se on äärimmäisen kitaraorientoitunut ja Tommy Bolin dominoi albumia alusta loppuun. Levyn avausraita Comin’ Home oli sen viimeiseksi tehty biisi. Koska Glenn Hughes oli lähetetty kesken sessioita kotiin hakemaan katkaisua rankalle huumeiden käytölle, Tommy Bolin soittaa sillä bassoa sekä laulaa hughesmaisesesti taustoja. Kakkosraita Lady Luck on ehkä levyn köykäisimpiä biisejä. Se oli Bolinin ja Jeff Cookin vuonna 1972 kirjoittama (demo julkaistu 2000-luvulla), mutta David Coverdale teki siihen uudet sanat.
Glenn Hughes on jälkikäteen kertonut tämän albumin olleen elämänsä käännekohta – huonoon suuntaan. Hän nimittäin luisui 1975 aikana heroiiniriipuvuuteen joka kesti viisitoista vuotta. Vaikka Bolin ja Coverdale kirjoittivat kahdestaan neljä levyn yhdeksästä biisistä, tuntuu jotenkin uskomattomalta että siitä huolimatta Glenn Hughes on mukana kaikilla levyn parhaista biiseistä. Hänen ja Bolinin Gettin’ Tighter on mielestäni yksi bändin parhaita eikä ihme, että se julkaistiin (Amerikassa) myös singlenä. Dealer yllätti Hughesin sillä kuullessaan lopullisen albumimiksauksen Ian Paicen Rolls Roycessä bändin palattua Saksasta Englantiin Coverdale oli laulanut uusiksi useita hänen osuuksiaan. Tästä harmistumisesta huolimatta Gettin’ Tighter -dokumentissa Hughes kiittelee Davidin osuutta. Hughesin ja Jon Lordin This Time Around on kaukana Black Nightista tai Highway Starista mutta silti loistava osoitus uuden kokoonpanon ”rajattomuudesta” ja vapaudesta tehdä juuri sellaista musiikkia kuin se halusi. Syksyllä 1973 Coverdale ja Hughes esittelivät Burn-sessioissa bändille yhteistä biisiään You Keep On Moving, mutta vasta mark IV oli siihen valmis. Upea raita päättää ristiriitaisen vastaanoton saaneen albumin. Jon Lord sanoi 2010 haastattelussa, että biisi sopisi loistavasti myös Gillanin laulamaksi.
Itse olen diggaillut tätä levyä jo pitkään. Se on tavallaan jatkumo kolmoskokoonpanon musiikin muuttumiselle. Toisaalta Tommy Bolinin vahva osallistuminen sävellykseen ja hänen soittonsa erilaisuus edeltäjäänsä verrattuna muuttaa bändin soudia kutkuttavalla tavalla. Hughes ja Bolin funkkaavat tällä levyllä samalla kun bändi rokkaa häpeilemättömän karskilla otteella. Huomioitavaa on myös, että tämä oli aikanaan ensimmäinen Purple-levy, jonka kaikki biisit soitettiin sitä seuranneilla kiertueilla.
Remasteroitu Come taste The Bandin masternauhat olivat pitkään kateissa mutta kun ne 2009 löydettiin ne remasteroitiin Los Angelesissa (kaikki aiemmat Purple-levyt on remasteroitu Abbey Roadin studioilla Lontoossa). Samalla tuottaja Kevin Shirley uusintamiksasi sen ja parilla bonuksella varustettu tupla-CD kuuluu nykyään jokaisen itseään Purple-fanina pitävän levyhyllyyn. (Bonukset eivät ole mukana 2LP:llä!)
Petri Myllylä