Alter Bridge – The Last Hero
Täytyy tunnustaa, etten ollut perehtynyt tähän bändiin, koska epäilin sen olevan samaa vesitettyä grungea kuin Creed. Sellaista se ylimielisyys teettää. Juu, tiedän että kitaristi Mark Tremonti, basisti Brian Marshall ja rumpali Scott Phillips soittivat Scott Stappin kanssa tuossa hyvin radiosoittoa saaneessa porukassa. Laulajalla on väliä. Yllättävän paljon lisäisin. Myles Kennedyn johdolla Alter Bridge on kovasti munakkaampi bändi kuin Creed oli vahvimmillaan. Kennedyn ääni on mielestäni tässä kotonaan. Slashin kanssa hän yritti – ehkä – olla muuta kuin itsensä.
The Last Hero on kaiketi Alter Bridgen viides levy. Creed teki neljä, oikein? Kyllä, yritän perehtyä. Sori, jos silti meni pieleen. Ilmestyessään viime vuoden loppupuolella tämä keräsi sekalaisia kehuja ja toisaalta ihmetystä. Bändin soundi on kuulemma metallisempi kuin ennen. Aika moni osti sen silti omakseen. Itse ehdin kuunnella vain pari kertaa, sitten unohtui, tuli muuta, enkä luonut mitään varmaa mielipidettä. Pidin kyllä musiikista ja yhtyeen tyylistä, mutta silti jäi mieleen vain mitta. Tämä taitaa olla yhtyeen pisin levy. Jos osti Best Buy -painoksen, sai kuunneltavaa 75 minuuttia. Tavallinenkin versio kellottaa yli 66 minuuttia. Onhan se paljon.
Kappaleet ovat melkoisen reippaita ja paitsi mukaansatempaavia, jotenkin ylentäviä. Ehkä sanoitukset, jotka kertovat tämän päivän viimeisistä sankareista, tekevät levylle kunnon Amerikan meiningin. Näiden kappaleiden tahdissa on hyvä vannoa uskollisuutta lipulle ja ties mille siellä on tapana. Aika hyvillä muskeleilla nämä biisit esitetään. Energiaa on ja erinomaisia kaikki mukaan laulamaan -kertosäkeitä. Kappaleissa on koukkuja ja Michael Basketten tuotanto on hyvä! Tykkään. Ja tämän perusteella nöyrryn ja tsekkaan myös ne vanhemmat levyt.
Tero Honkasalo