Pride of Lions – Dream Higher
Dream Higher taitaa olla jo seitsemäs Pride of Lions -levy. Ja siitä huolimatta pitää kysyä, mikä ihmeen Pride of Lions? Jim Peterikin nimi saattaa soittaa joidenkin hard rockin ja varsinkin kepeän AOR:n ystävien kelloja. Eye of the Tiger ja Burning Heart lienevät tuttuja Rocky-leffoja katsoneille. Kaipa nuo soivat edelleen radioissa ympäri maapallon. Ja gymeillä, niillä noita ikihittejä voi kuulla. Ovat sellaisia tsemppibiisejä. Niitä on tarjolla nytkin. Jim ja solistinsa Toby Hitchcock luottavat teksteissään positiivisuuteen ja kannustamiseen. Unelmoi isommin, kurkota korkeammalle. Posi, posi. Mikäpä siinä. Ei tuosta sanomasta luulisi kenenkään loukkaantuvan. Vaan mistä nykyään voi olla varma?
Entä musiikki? Toimiiko? No kyllä, mutta pienellä varauksella. Peterikin sävellyskynä ei ole tylsynyt. Ihan on ennallaan. On varmaan sama kuin 70-luvun alussa, kun ensimmäistä The Ides of March – bändin hittiä kirjoitti. Sapluuna on tuttu. Se on kiva heille, jotka eivät pidä yllätyksistä. Niille, jotka haluavat bändinsä kokeilevan joka levyllä jotain uutta, tätä albumia ei uskalla suositella. Ne kuusi muuta riittävät ihan hyvin. Eli lyhyesti sanottuna Dream Higher on erittäin hyvin tehty levy. Se tarjoaa hienosti laulettua ja soitettua, helposti nautittavaa musiikkia heille, joita paikoittainen Mariah Carey -tason imelyys ja ylenmääräinen siloisuus ja rypyttömyys ei haittaa. Tuleeko uusia hittejä? En usko, mutta toivon. Posi, posi.
Tero Honkasalo