Adrenaline Mob – Men Of Honor
Adrenaline Mobillakin on elämää Mike Portnoyn lähdön jälkeen. Laulaja Russell Allenin ja kitaristi Mike Orlandon jammailusta syntynyt yhtye ehti julkaista EP:n ja yhden kokopitkän entisen Dream Theater -rumpalin kanssa. Basisti John Moyerin kanssa rytmiryhmän täydentää paremmin Twisted Sisteristä tuttu A.J. Pero. Portnoylla on varmasti tekemistä The Winery Dogsin, Bigelfin, Transatlanticin jne. kanssa.
Yhtyeen tyyliin ja vakuuttavuuteen rumpalin vaihtuminen ei ole vaikuttanut. Men Of Honor on samaa karvaisten äijien esittämää konstailematonta, eli semirankkaa ja samalla kuitenkin hyvin svengaavaa, metallia kuin viime vuonna ilmestynyt Omertà. Melodiset kertosäkeet tarjoavat sen verran tarttumapintaa, että kyllä tämä materiaali radiosoittoakin saa. Näin ainakin uskon.
Levy alkaa kolmella ronskilla ja rujolla raidalla. Niistä ensimmäisenä kuultava Mob Is Back lienee vahvin. Orlandon riffeissä on särmää. Samaa voi sanoa Allenin lauluosuuksista. Neljäntenä kuullaan amerikkalaiselle bändille miltei pakollinen voimaballadi. Nimi on Behind These Eyes. Sen paikalle olisin kelpuuttanut koska tahansa jonkun todella nopean kappaleen. Niitä ei nyt kuulla. Let It Go kuulostaa siltä, että sitä on saattanut olla tekemässä Moyer. Sen verran paljon tuosta tulee mieleen Disturbed, joka on Moyerin varsinainen, tosin juuri nyt telakalla oleva, työnantaja. Kaivattua menoa ja meininkiä tarjoilee välttävästi Feel The Adrenaline. Ei se nyt ihan hurjastelua ole, mutta eiväthän Harley Davidsonit siihen ole tarkoitettujakaan. Hyvää kyytiä antavat. Vai lienevätkö vain promokuvien rekvisiittaa? Men Of Honor on hyvä kappale, mutta ettei kuulostaisi liikaa StoneSourilta? Crystal Clear pyytää seurakseen sytkäreitä. Perusväkevä House Of Lies, panteramainen Judgment Day lupailevat levylle vahvaa lopetusta. Viimeiseksi raidaksi on kuitenkin laitettu imelä Fallin’ To Pieces.
Parin kuuntelukerran perusteella Men Of Honor ei häviä Omertàlle millään osa-alueella. Ehkä se vie pitemmän korren sikäli että tälle ei ole tarvinnut tehdä yhtään coveria. Onhan bändi toisaalta niitä ehtinyt tehdäkin. Miehen on syytä seisoa omilla jaloillaan ja esittää omia kappaleitaan pystypäin. Juuri niin Adrenaline Mob tekee.