Soen – Memorial
Tämä pääsi yllättämään. Tiesin, että Soen kävi soittamassa akustisen keikan Helsingin Viikissä. Kuvittelin, että fiilistelisivät vielä vähän pidempään viime vuoden livelevyä Atlantista. Ei ollut tullut mieleen, että toki ovat äänitelleet uutta musiikkia vuoden 2021 Imperialin jälkeen. Tuo on upea levy. Ovatko pystyneet parantamaan? Miten on bändi kehittynyt? Onko tyyli ja soundi ennallaan. Kovasti oli kysymyksiä mielessä, kun laitoin levyn ensimmäisen kerran soimaan.
Levy on edelleen soittimessa. Kaikki huolet olivat turhia. Soen se vaan pystyy parantamaan levy levyltä. Ja täytyy muistaa, että musiikkinsa on ollut erittäin laadukasta jo vuoden 2012 Cognitive-debyytistä saakka.
Imperial oli iso levy. Se oli kuitenkin vain nyppylä verrattuna Memorialiin, joka on valtava vuori. Se kuulostaa hyvältä hiljaa soitettuna, mutta laita se soimaan kovaa ja se menee ihosi alle ja joka soluun. Tämä musiikki tuntuu. Tyyli on tuttuun tapaan melankolinen. Skandinaavisessa surumielisyydessä on jotain sellaista, mikä ainakin minulla menee tunteisiin. Saa hartaaksi. Memorial on paikoin niin kaunis, että tekee mieli itkeä ihan muuten vaan. Kuunnelkaa Elisan kanssa esitetty Pink Floyd -soolon sisältävä Hollowed, tai pianolla koristeltu levyn päättävä Vitals. Ai että!
Toisaalta Memorial on täynnä niin väkeviä kappaleita, että ne kuunneltuaan pystyy mihin vaan. Avausraita Sincere on kova ja Icon kovempi ja Fortress jotain vielä väkevämpää. Memorial on aggressiivinen, mutta uskon, että se ja hienon kertosäkeen omaava Unbreakable kelpaavat radiosoittoon.
Mutta onko silti progea? No on on! Kuuntele Tragedian, niin uskot. Ja on muuten metallia myös. Biiseissä on upeita ja käsittämättömän tarttuvia koukkuja. Sanotaan, että musiikilla on parantava vaikutus. Tämä on parasta balsamia ja monivitamiinia aikoihin.
Tero Honkasalo