Transatlantic – Live at Morsefest 2022: The Abosolute Whirlwind
Transatlantic on hieno esimerkki bändistä, joka välittää faneistaan. Uutta materiaalia tulee, vaikka yhtye ei ole aktiivisena. Aina kun se keikkailee, jota ei tapahdu turhan usein, äänitys- ja kuvauskalusto on paikalla. Näin oli myös vuoden 2022 Morsefestissä. Tuo on Neal Morsen kotikirkossa jo vuodesta 2014 Nashvillessä, Tennesseessä järjestetty paikallinen Iso Soitto. Morse esiintyy siellä vuoden välein jonkun kokoonpanonsa kanssa.
2022 oli sikäli juhlava tilaisuus, että viikonlopun aikana kuultiin kaksi Transatlantic-keikkaa. 29. päivä huhtikuuta esittivät oman Transatlantic-suosikkini Whirlwindin ja seuraavana päivänä vuotta aiemmin ilmestyneen The Absolute Universen.
Ensimmäinen ilta alkoi hieman hartaissa tunnelmissa. Illan ensimmäinen kappale oli Kaleidoscope-levyn eepos Into the Blue. Seuraavana kuultiin In Held (Twas) In I. Ensimmäisellä Transatlantic-levyllä ollutta Procol Harum -lainaa bändi ei ole keikoillaan aiemmin esittänyt. Nyt sopi alkuillan tunnelmaan. Ei sitä kohottanut. Sitten muistelivat fania, joka toimi Shine-biisin inspiraationa. Ehkä pyyhkivät kyyneliä. Siltä kuulosti. Sen perään We All Need Some Lightin aikana tuli jo mieleen, että bändi tarvitsee pikaisesti tulta syttyäkseen. Onneksi rukoukseeni vastattiin jo seuraavalla raidalla. Whirlwind on edelleen hieno. Jos valita pitää, aiempi live-versio Lontoosta on kyllä parempi. Nyt varsinkin Morse itse on vähän vaisu.
Jos olisi pitänyt tehdä enemmän valintoja, itse olisin mennyt katsomaan Morsefestin toista iltaa. The Absolute Universen kaikki versiot ovat hienoja. Nyt kun mukana on jousia ja pieni kuoro, on esitys erityisen upea. Jotenkin bändikin on saanut pudisteltua hämähäkinseittinsä, jotka vaikuttivat vielä edellisen illan esitykseen. Nyt kulkee alusta asti. Ja kun valitsemaan on päästy, tämä versio on mielestäni parempi kuin Final Flightilla, bändin edellisellä livellä, kuultu. Valalle en lähde.
Jotta kovimmatkin fanit saivat tarpeekseen, oli konsertin loppuun jätetty Bridge Across Forever ja parin ensimmäisen levyn kappaleista kasattu potpuri. All of the Above, My New World ja Stranger In Your Soul kokonaisina olisivat olleet liikaa sekä bändille että fanien istumalihaksille.
Neljässä ja puolessa tunnissa Transatlantic soitti melkein kaikki levyttämänsä kappaleet. Lopputuloksena on erinomainen best of. Jos lisää uutta musiikkia ei tule, tähän on hyvä lopettaa.
Tero Honkasalo