Exodus – Atrocity Exhibition Exhibit A
Kuinkas näin on pääsi käymään, San Franciscon hienoin julkaisi uuden levyn aivan yllättäen? Edellinen, pari vuotta aikaisemmin tehty Showel Headed Kill Machine oli vielä runsaassa soitossa. Eikä tämä tähän jäänyt, kitaristi Gary Holt kertoi, että Part 2 oli arvion ollessa vielä tuore jo tekeillä. Studioon yhtye ennätti ennen vuodenvaihdetta. Se oli hyvä, sillä Exoduksen mittapuulla ykkösosa ei ole aivan parasta A-ryhmää.
Levyn avaavasta Call to Arms -introsta suoraan lähtevästä Riot Actista ei ole missään tapauksessa haastamaan edellisen levyn avausraitaa Razea. Tom Huntingin paluu rumpujakkaralle kuuluu vaikkapa Funeral Hymnin alussa. Kannut kopisevat samalla tavalla kuin kitarat rouhivat riffejä. Sehän se on ollut Exoduksen tavaramerkki. Tällä kertaa Holtin riffit eivät ole aivan entisten veroisia. Tai itse asiassa ongelma on siinä että ne muistuttavat liikaakin entisistä.
Useammin kuin kerran Atrocity Exhibitionia kuunnellessa tulee mieleen yhtyeen 90-luvun joutsenlaulu Force of Habit. Aivan kuten tuolloinkin, kappaleita venytetään aivan suotta. Samoja juttuja kelataan uudelleen ja uudelleen. Varsinkin eniten perinteiseltä, rullaavalta Exodukselta kuulostava Children of Worthless God on kepoisista aineksista koottu kappale. Se on kuulemma pääosin kakkoskitaristi Lee Altuksen käsialaa. Vähän jännittää, sillä Holtin mukaan Altus on kirjoittanut kakkososalle vielä enemmän musiikkia.
Älkää nyt ymmärtäkö väärin. Atrocity Exhibition on kelpo thrash-levy. Mikä tahansa muu yhtye voisi olla moisen tekemisestä ylpeä. Tältä porukalta vain pitää voida vaatia vielä enemmän. Se ei herran jestas käy, että Exodus vajoaa kaljoitteluiltojen taustamusiikiksi! Tämän piti olla genren uudelleen määrittelevä eepos. Sitä se ei todellakaan ole.
Tero Honkasalo