In Flames – Foregone
Tätä on odotettu! In Flames julkaisi State of Slow Decay -sinkun viime vuoden kesäkuussa. Sen jälkeen kappaleita on tippunut kuunneltaviksi pikkuhiljaa. Vielä tämän vuoden tammikuussa pukattiin YouTubeen ja suoratoistoihin Meet Your Maker. Levyn 12 kappaleesta 5 julkaistiin etukäteen. Ne lupailivat todella kovaa levyä. Paluusta Göteborg-soundiin puhuttiin. Miten kävi, mitä lopulta saatiin?
Bändi itse on luvannut, että levyllä on jotain vanhaa, uutta ja seuraavan version In Flamesia. Instrumentaali The Beginning Of All Things on ainakin selkeä viittaus bändin alkuvuosiin. Silloin näitä ruotsalaiselta kuulostavia sävelmiä oli levyjä täydentämässä. Hyvän intron saavat. State of Slow Decay ja Meet Your Maker ovat molemmat nopeita. On sitä rässiä. Ei olisi Göteborgia, jos ei olisi melodisia kertsejä. Taas yksi lupaus täytetty. Bleeding Out on hidas ja raskas. Alku lupailee parempaa. Anders Fridenin soisi rähisevät vielä enemmän. Nyt on vähän pliisua. Ei kai vaan ole next levelin tyyliä?
Kuten kaikki bändiä seuraavat tietävät, nimikappaleessa on kaksi osaa. Se nopea Pt. 1 ja ilmava, mutta rankka, Pt. 2. Itse pidän ykkösestä enemmän. Foregonen A-puolesta ei ole isoja moitteita. Aika tutulta se jo kuulostaa.
Pure Light Of Mind ei ole kappaleena huono. Arvasitte jo, että jotain on tulossa. Mutta, mutta, se on ihan väärässä seurassa. On liian kepeä, ja saako sanoa, sanon silti, radiohakuinen. Ei kai vaan se ole next levelin tyyliä? Bonus-kappale Become One olisi ollut parempi. Ärhäkkä The Great Deceiver sen sijaan on levyn parhaimmistoa. Ehkä ne kertsin enkelit olisin vaihtanut johonkin toiseen metafooraan. Onhan noita mistä valita. In The Dark on kova. B-puolen paras. En odottanut mitään näin raskasta tältä levyltä. Ja nyt on murinaa. Ja Tanner Waynen tuplabasareita! Kunnon tärinää. Kitaraa! Sitä tällä levyllä on muuten paljon. Björn Gelotte ja Chris Broderik täydentävät toisiaan upeasti. Lupasivat ja toimittivat.
A Dialogue in B Flat Minor kuulostaa jotenkin I Maskin aikaiselta materiaalilta. On hyvä, mutta saisi olla nopeampi. Nyt kyyti on turhan tuttua ja turvallista. Ai pistääkö porukan pomppimaan? Aivan varmasti. Tekeekö Bryce Paulin bassokuviolla alkava ja kulkeva Cynosure saman? Kyllä! Räkää ja rähinää tosin saisi olla enemmän. End the Transmission jatkaa vähän samoilla linjoilla. On vähän samaa jyystämistä koko biisi. Ja siinä se sitten olikin. B-puolella on toki enemmän uutta kuultavaa, mutta kyllä levyn toinen puoli on vahvempi. Odotukset olisivat olleet kovin erilaiset, jos joku kolmesta viimeisestä kappaleesta olisi julkaistu jonkun toisen sijaan.
Olenko siis pettynyt? En ole. Foregone on helposti parasta In Flamesia sitten Claymanin. Enkä puhu nyt tuon uudesta painoksesta. Sainko mitä odotin? En ehkä ihan. Voi olla, että tämä on itseasiassa enemmän kuin mitä osasin toivoa. Onhan tämä älyttömän kova metallilevy. Näitä ei paljon enää julkaista.
Tero Honkasalo