Pattern-Seeking Animals




Pattern-Seeking Animals on Spock's Beardin pikkuveli. Se on se, joka haluaa äänensä kuuluville, mutta joka on jäänyt tähän asti isoveljen varjoon. En tiedä mitä Spock's Beardille kuuluu. Kaunko lepäilee. Onko uutta musiikkia vielä tulossa? Mene ja tiedä. Erilaiset projektit ovat kuitenkin kiva tapa rikkoa perinteinen levy ja kiertue -kaava. Noita kaavoja tai mallejahan tässä haetaan, vai?

Pattern-Seeking Animalsin muodostavat Ted Leonard, Dave Meros ja Jimmy Keegan sekä John Boegehold. Kaksi ensimmäistä ovat edelleen Spock's Beardin nykyisessä kokoonpanossa. Jimmy jäi pois muutama vuosi sitten. John on säveltänyt musiikin Spock's Beardille jo muutaman levyn ajan. Välillä on hauska tehdä jotain omaakin. Ettei kangistu kaavoihin. Tälle levylle päätyneet kappaleet eivät Johnin mukaan istuneet pääbändille. Enpä väitä vastaan. Kyllä näillä omanlainen kaavansa on. Yes meet The Beatles, mutta modernisti. Sen verran innostuivat, että keikkaa pukkaa ja toista levyäkin.

Mutta tästä levystä piti kirjoittaa. Arvostelu poikkeaa sivuraiteelle, Check. Hyvällä progelevyllä on pitkiä kappaleita. Check. Tällä on mukana kolme kymmenen minuutin paikkeille yltävää. No Burden Left To Carry taitaa olla paras. Ne etenevät loogisesti, kuten progen - oho - pitääkin, mutta siten että välillä voi sanoa:"Vau". Check. Mukana pitää olla pari radiosoittoon sopivaa sinkkubiisiä. Check. Tällä noita on monta. Pitää olla korvamato. No One Ever Died and Made Me King on. Chuck. Pitää olla vakavaa. Check. Saa olla kepeää ja ilmavaa. Check. Jos haette, tältä levyltä löytyy vielä vaikka mitä. Niin tuo Pattern-Seeking Animal, eikös se ole ihminen?

Tero Honkasalo

 


Takaisin edelliselle sivulle


Kommentit