Pattern-Seeking Animals – Prehensile Tales
Tämän Pattern-Seeking Animalin toisen levyn kappaleet olivat hyvin pitkälti valmiita jo viime vuonna ilmestyneen debyytin julkaisuajankohtana. Eivät ole pelkästään hillonneet näitä kappaleita. Niitä on viimeistelty ja hiottu parhaaseen mahdolliseen terään. Äänimaisemaa on laajennettu ties millä soittimilla. On jousia ja pillejä, muskottia ja currya sekä kaikkea muuta. Miksikään intialaiseksi keittiöksi yhtyeen soundi ei ole silti muuttunut. Kyllä bändin entisekseen tuntee, vaikkei se ennallaan olekaan. Makuja on enemmän.
Raining Hard In Heaven alkaa simppelillä bassokuviolla. Alkuun jännittää, että mitähän tästä saadaan aikaiseksi. Sen verran kepeästi lähdetään liikkeelle. Muutamien kurvien ja koukkujen kautta sävellys paljastaa todellisen luontonsa. Modernilla soundeilla tässä tehdään ihan perinteistä progea. Tämä on niin lähellä Neal Morse Bandin ja Spock’s Beardin matskua, että jos en tietäisi paremmin, syyttäisin lainaamisesta. Onhan se kerrottu, että John Boegehold säveltää myös Spock’s Beardille?
Muistelen ensimmäisellä Pattern-Seeking Animals -levyllä olleen mukavasti särmää ja säröä. Tällä kertaa varsinkin laulumelodiat ovat kovia imeliä. Ei ole kokonaan huono asia. Ovat nimittäin kovasti tarttuvaisia. Amerikkalainen proge on välillä vähän lällyä. Elegant Vampires tuo mieleen Nad Sylvanin vampyyrijutut. Ehkä aihe vaatii tietynlaisia biisejä. Why Don’t We Run on kappaleista eksoottisin. Se ei oikein tiedä onko kotoisin Kalkutasta vai Tijuanasta.
Isot teokset on jätetty loppuun. Niillä mitataan bändin osaaminen. Lifeboat kellottaa 17 minuuttia ja Soon But Not Today on sekin karvan yli tusinan. Van Der Graaf Generator tulee mieleen. Lifeboatin torvet tekevät sen. Toimii. Lifeboat taitaa muuten olla elämä ja tässä pohdiskellaan mitä tapahtuu sen jälkeen. Päähenkilö ei halua tietää ihan vielä. Ymmärrän. Ted laulaa vakuuttavasti. Hyvin pelaa myös ilkikurinen päätösraita. Sanat ovat hauskat. Kertoo ihmisten jahkaamisesta, ehkä myös minun laihiksesta. Aloitan sen ihan pian, mutten vielä tänään. Ja kyllä Pattern-Seeking Animals osaa. Onkohan seuraava levy jo odottamassa.
Tero Honkasalo