Tesseract – One
Se on jännä miten progressiivinen metalli on viime aikoina muuttunut. Enää bändit eivät yritä kopioida Dream Theateria. Tämän päivän trendi on kikkailla jossain Meshuggahin ja The Dillinger Escape Planin välimaastossa. Musiikki on siis erittäin haastavaa, raskasta ja energistä. Brittiläinen TesseracT on nimenomaan tuollainen nykyprogemetallia soittava ryhmä. Bändillä on takanaan yksi mainetta niittänyt kolmen biisin demo ja kuudesta raidasta, mutta yhdestä biisistä muodostunut, melkein puolen tunnin mittainen Concealing Fate -EP. Maailman maineeseen yhtyeen nosti Classic Rock presents Prog –lehti. Eikä se väärin ole, jostain ne kannukset on hankittava ja jotenkin mielenkiinto herätettävä.
Vielä EP:llä TesseracT kuulosti häiritsevän paljon Meshuggahilta. Parin ensimmäisen kappaleen perusteella bändi on saanut varsinkin soittoonsa hieman enemmän omaa leimaa. Laulu on edelleen puoliksi karjumista, puoliksi tunteikkaampaa ja puhtaampaa ilmaisua emo-tyyliin. Mutta, mutta, mitä ihmettä – levyn alkuun on laitettu kaksi uutta kappaletta Lament ja Nascent ja loppuun kolme lisää Sunrise, April ja Eden. Niiden väliin on tungettu Concealing Fate –opus. April ja Sunrise ovat ensimmäisen demon biisejä. Onko niin että yhtyeen sävelkynästä on katkennut terä, vai miksei se ole kirjoittanut esikoislevylleen enempää uutta materiaalia? Oli miten oli, nyt kaikki vanhat tekeleet on niputettu erinomaiseksi kokonaisuudeksi. One nimittäin on hyvä levy. Tästä on hieno jatkaa kohti uusia haasteita.
Tämä arvio on vuodelta 2011.
Tero Honkasalo