Tesseract – Perspective
Perspective-EP oli TesseracT:lle jonkinlainen onnistunut harjoitus, jonka hedelmiä saimme nauttia bändin seuraavalla levyllä. Bändi esitti neljä kappaletta akustisesti, silloin uuden ja pian levyn ilmestymisen jälkeen entisen, laulajansa kanssa. Levyn päättää uusi sähköinen versio ensimmäisen levyn kappaleesta Eden. Elliot Colemanin ääni on niin naismainen, herkkä ja taipuisa, että oli oikein pakko tarkistaa promokuvista, että kyllä kyseessä mies on. Varsinkin avausraita Perfection on upeaa kuultavaa.
TesseracT on bändinä monipuolinen ja sillä, kuten kenellä tahansa rehellisellä, on monenlaisia vaikutteita ja vaikuttajia. Yhtyeen musiikista voi kuulla yhtä lailla Pink Floydin, Meshuggahin kuin Jeff Buckleyn läsnäolon. Viimeksi mainitun Dream Brotherista kuullaan kerrassaan koskettava versio.
Akustinen osuus tuo bändistä esille herkkyyden josta debyytti-Onella oli havaittavissa vasta aavistuksen verran. Toisaalta Eden2.0 todistaa, että kyllä Coleman olisi pystynyt hoitamaan Perspectiven jälkeen ilmestyneen Altered State -kiekon materiaalinkin. Sen verran samalta hän kuulostaa kuin seuraajansa Ashe O’Hara.
Tämä arvio on vuodelta 2012.
Tero Honkasalo