Transatlantic – KaLIVEoscope
Nykyaikaisen progressiivisen rockin jättiläiset Roine Stolt, Mike Portnoy, Neal Morse, Pete Trewavas, eli Transatlantic, eivät tee mitään pienesti. Tämä siitä huolimatta, että varsinkin Marillion ja miksei myös The Flower Kings on ollut viime aikoina aktiivinen. Petelle ja Roinelle ei liikaa vapaa-aikaa jää. Morsen ja Portnoyn sekuntiaikatauluista ei viitsi edes aloittaa. Siksipä Transatlanticin viimeisin maailman kiertue oli lyhyt, alle 30 keikkaa. He soittivat ensin lyhyen Amerikan kiertueen ja piipahtivat sitten Etelä-Amerikkaan. Euroopan osuus oli vain 14 esiintymistä. Hyvittääkseen faneilleen, edes jotenkin, bändi soitti entistäkin pitempiä keikkoja. Enemmän on enemmän sanovat blues-miehet mitä tahansa.
KaLIVEoscope on melkoinen paketti. Isompi on tietenkin isompi. Ltd. Deluxe Edition Box Set pitää sisällään 2 DVD:tä, 3CD:tä +BluRayn. Musiikkia kattaus sisältää enemmän kuin kukaan ehtii kerralla kuunnella. Jotain yhtyeestä ja sen faneista kertoo, että soitettuaan viimeisimmän studiolevynsä Kaleidoscopen avauskappaleen Into The Blue, noin 27 minuuttia, ja My New Worldin, puolikkaan yli 18 minuuttia, bändi kertoo, Miken suulla, yleisölle soittavansa hieman poikkeuksellista kauemmin, koittakaa jaksaa, turhia väliaikoja ei ole. Yleisö kiittää. Kolmantena kuullaan videokappale Shine. Se on tässä seurassa mukavan kompakti.
Aivan mahdottomia ei tämäkään porukka lähde kokeilemaan. On se vähän pätkinyt pisimpiä teoksiaan. Toiseksi uusin studiokiekko The Whirlwind oli mitaltaan se mikä yhdelle CD:lle mahtuu. Nyt se on napsaistu puolen tunnin mittaiseksi potpuriksi. Yllättävän hyvin toimii lyhennelmäkin. Vielä vanhemmat All Of The Above ja Stranger In Your Soul on niputettu yhdeksi 24 minuutin raidaksi. Ne kuullaan kolmoskiekon huipennuksena. Beyond The Sunia kuunnellessa ei arvaa, että Neal Morse kärsi kiertueella flunssasta. Hienosti soi ääni köhäisenäkin. Täysimittainen Kaleidoscope päättää toisen levyn.
Kepeästi akustisilla kitaroilla esitetty We All Need Some Light on tilaisuus laulattaa yleisöä. Kyllähän hollantilaiset progediggarit laulavatkin. Black As The Skyn myötä yhtye on esittänyt uusimman studiolevyn kokonaisuudessaan. Tuon Kaleidoscopen cover-osuudelta kuullaan lisäksi vielä Nights In White Satin. Onhan se nätti, muttei näin elävänä kuultuna mitenkään erityisesti sykähdyttävä. Sen sijaan Focuksen Thijs Van Leerin kanssa esitetyt klassikot Sylvia ja Hocus Pocus nostattavat fiilistä, paitsi Tilburgin 013:n yleisössä, myös kotisohvalla. Yleensä Transatlanticin apuna on live-tilanteissa häärinyt Pain Of Salvationin Daniel Gildenglöw. Hänen ollessa sairaslomalla apumieheksi oli palkattu Spock’s Beardin Ted Leonard. Täytyy sanoa, että apulaisissa on korvalla kuultavia eroja.
Koska kaksi on enemmän kuin yksi, CD:den ja DVD:n esitykset ovat eri paikoista. Kaikkien kolmen CD:n musiikki tulee kahdelta Hollannissa, tuossa jo mainitussa paikassa, soitetulta keikalta (12. ja 13.3.). DVD-konsertti on kuvattu Kölnissä, Saksassa muutamaa päivää aiemmin 9. maaliskuuta. Kuullun perusteella yhtyeellä on lavalla erittäin hauskaa ja kyllä se progehurmos tarttuu kotiyleisöönkin. Saako tätä tilata lisää?
Tämä arvio on vuodelta 2014
Tero Honkasalo