Unearth – Watchers of Rule
Unearth tulee Amerikan Massachusettsista. Vuonna 1998 perustettu yhtye soittaa metalcorea, metallin äärimmäistä tyylilajia, joka yllätys, yllätys yhdistelee perinteistä heviä hardcoreen. Vauhtia ja rähinää siis riittää. Uuden Watchers Of Rule -nimisen levyn piti ilmestyä jo aikoja sitten. Bändi äänitti suurimman osan musiikista jo kesäkuussa 2013. Sitten yhtyeen nykyinen rumpali, kannuttajia tältä ryhmältä kuluu kuin Spinal Tapilta, Nick Pierce rikkoi selkänsä. Hänen parantumistaan odotellessa bändi hieroi levyä paremmaksi ja paremmaksi.
Kun julkaisu siirtyi ja siirtyi, Unearth huomasi, että heidän toisen levynsä The Oncoming Storm ilmestymisestä tuli kuluneeksi kymmenen vuotta. Se oli riittävän hyvä syy soittaa yksi kiertue jolla he esittivät tuon genren klassikoksi muodostuneen teoksen kokonaan. Watchers Of Rulen ilmestyminen venyi keväästä syksyyn. Itse kun olen vasta tutustunut tähän viisikkoon, ei tuo viive haitannut.
Watchers Of Rule on erinomaisen hyvä levy. Itse asiassa se on niin hyvä, että arvion kirjoittamisen kynnys oli melko korkea. Tuntuu, että mikään jaarittelu ei tee tälle kiekolle oikeutta. Lopulta nielin ylpeyteni, laitoin levyn soimaan ja aloin naputtelemaan. Tämä on siis live-arvio.
Levy alkaa Intro-nimisellä introlla. Siitä siirrytään vauhdikkaaseen The Swarmiin, joka etenee käyttäen oikein perinteistä kopinakomppia. Vauhti ei oikeastaan hiivu missään vaiheessa, vaikka paikka paikoin vähän henkeä vedetäänkin. Lifetime In Ruinsin alussa oleva hiljainen hetki on hyvä tehokeino. Kappaleen alun Metallica-henkinen rummuttelu ja riffitely toimivat hyvin. Sanoiko joku Pantera? Guards Of Contagion toi ensimmäisellä kuuntelukerralla mieleen Ozzyn. Juu ei ole pelkoa että Trevor Phippsin ja Osbournen äänet voisi sotkea, mutta kitarajutuissa on jotain Wyldeä. From The Tombs Of Five Below on kuin Children Of Bodomia, heidän raskaalta kaudeltaan. Muutenkin Skandinaavinen metalli tulee Unearthin mättämisestä helposti ja kautta levyn mieleen.
Never Cease on kova ja Trail To Fire ehkä vielä kovempi. Jälkimmäisellä runnotaan taas Panteran hengessä, kertosäe tulee jostain In Flamesin suunnalta. Vai voisiko olla, että nämä hemmot olisivat kuunnelleet samat Iron Maidenit ja Judas Priestit kuin ruotsalaiset kolleegansa?
To The Groundia kuunnellessa hoksaa kuinka tiukkaan nämä biisit on pakattu. Kolmeen minuuttiin ehtii paljon. Burial Lines on melkein iloinen. Nimestään huolimatta kappale on tämän levyn raikas tuulahdus. Väitän että rumpali Pierce on napannut Birth Of A Legionin alun rumpujutun Exoduksen Tom Huntingilta, niin on kopistelu tutun kuuloista. Parhailta kannattaakin lainata. Biisin soolo on melkein liian hieno ja lähes melodinen. Sanoiko joku Gary Holt?
Levyn loppuun on jätetty nimikappale. Watchers Of Rule rähisee, ryskää, rimpuilee eikä oikein tunnu pääsevän liikkeelle. Samaista ongelmaa on ollut joillain Testamentin biiseillä ja joku sellainen tästä tulee mieleen. Unearthin musiikista tulee siis mieleen hyvin monet ja monenlaiset metallibändit. Ei se väärin ole. Hierominen kannatti, tästä levystä tuli mestariteos. Kuka tämän genren ensimmäinen oli, siitä en ryhdy väittelemään, tämä porukka on joka tapauksessa tyylilajin mestari.
arvio on vuodelta 2014
Tero Honkasalo