Soen – Imperial
Muistan, kun Soenin perustajajäsen Martin Lopez ilmoitti, että hän on lähtenyt Opethista. Jukratutti kovasti. Mielestäni silloinen Opeth-kokoonpano oli kovin ikinä. Olin ehkä väärässä. Ainakin bändi on jatkanut menestyksekkäästi. Hyvin kävi myös Martinille. Soen oli hänen kutsumuksensa. Toinen perustaja, eli laulaja Joel Ekelöf, on yhä mukana ja Soen julkaisee jo viidennen levynsä.
Ensimmäisen albumin (Cognitive 2012) aikoihin bändi sai vähän kuraa niskaansa. Oli kuulemma liian Toolin kuuloista. Itse olin sitä mieltä, että kuulosti enemmän A Perfect Circleltä. Joelin äänessä ja laulutavassa on jotain samankaltaista James Maynard Keenanin kanssa, mutta ei se huono juttu ole. Riittävän erilaisia ovat silti. Ja Martin on sanonut, että Tool on oma genrensä. Jos heidän musiikkinsa kuulostaa yhtään samalta, he ovat onnistuneet.
Imperial onnistuu vähän. Jos sen niin haluaa ottaa. Tool kuuluu enää etäisesti. Pitää käyttää mielikuvitusta. Soen on mennyt siis eteenpäin. Sillä on ihan oma identiteettinsä. Oikeasti on aina ollut. Aiemmilla levyillä on ollut aina joku pieni häiritsevä juttu. Ei enää. Nyt bändi ja levy kuulostavat valmiilta. Bändin täydentävät Lars Enok Åhlund (koskettimet ja kitara), Oleksii “Zlatoyar” Kobel (basso) ja Kanadan lahja Ruotsille Cody Ford (soolokitara). Codya lienee kiittäminen siitä, että levyllä kuuluu Pink Floyd kerran jos toisenkin. Mahtavia, melkein mahtipontisia, sooloja.
Imperialin on tuottanut Iñaki Marconi bändin kanssa. COVID-19 huolehti siitä, että kiire ei ole ollut. Jälki onkin erinomaista. Kiitos siitä että Imperial kuulostaa niin hyvältä ja tasapainoiselta kuuluu Kane Churkolle, joka miksasi ja masteroi levyn.
Kun parasta biisiä etsitään, ainakin minä olen pulassa. Tämä levy on täynnä parhautta. Annetaanko vielä kymppejä? Annetaan. Soen, täydet pisteet. Videoina julkaistut Illusion, Antagonist ja Monarch ovat kaikki kovia. Hyvä on myös Dissident. Noita ehkä suosittelen, jos bändiin on vasta tutustumassa.
Tero Honkasalo