Transatlantic – The Absolute Universe – The Breath Of Life
Aikoinaan Transatlantic-basisti Pete Trewavasin päätyönantaja Marillion julkaisi tuplalevy Marblesista myös yhden levyn kevennetyn painoksen. En tiedä kuka tuon osti. Paljon helmiä jäi keräämättä. Nyt Transatlantic vie useamman julkaisun idean vielä pidemmälle. Se on tehnyt kaksi levyä samoista aihioista. Levyillä on siis päällekäisiä biisejä, mutta niillä on eri sovitukset ja ehkä jopa laulajat. Ne on soitettu kahteen kertaan käyttäen eri soittimia. Toinen levy on mitaltaan tunnin ja toinen puolitoista. Sinkku-CD ja tupla.
Sen verran ovat erilaisia, että kyllä näistä on kaksi arviota kirjoitettava. Että kiitosta vaan!
Kitaristi Roine Stoltin oma bändi The Flower Kings julkaisi vasta tuplan verran musiikkia. Jotenkin korona-aika tuntuu olevan erityisen inspiroivaa, tai sitten aikaa on käytössä enemmän kuin ennen. Tyypillisesti tämä nelikkö, jonka täydentävät kosketinsoittaja Neal Morse ja rumpali Mike Portnoy, käyttää levyllisen säveltämiseen, äänittämiseen, miksaamiseen jne. viikonlopun ja sen aikana pidetään kunnon kahvipaussit ja lounastuokiot. Yleensä soitellaan Morsen kotona. Tällä kertaa he käyttivät viime syksynä pari viikkoa Tukholmassa. Kun idea kehittyi ja kasvoi kahdeksi eri levyksi, sävelsivät he lopun materiaalin etänä, kuten kunnon työntekijät tänä päivänä tekevät.
The Absolute Universe on konseptilevy. Siis kaikki liittyy kaikkeen. Älä missaa mitään. The Breath Of Life on sen yhden levyn mittaisen version nimi. Jotta siis pääsisit sinuksi koko idean kanssa, sinun pitää kuunnella ja osata yhdistää molempien levyjen raidat toisiinsa. Helppoa, vai mitä? No ei progen pidä olla. Mutta jos haluat päästä Transatlanticin maailmaan sisään, aloita tästä levystä. Sanoisin, että tämä kokonaisuus kulkee eteenpäin toimivammin. Roine laulaa vähemmän. Förlåt. Sitä paitsi Reaching For the Sky on erityisen hieno biisi ja sitä ei ole tuplalla. Toki enemmän on enemmän, mutta jossain vaiheessa The Absolute Universe: Forevermore ei riitä ja sinun on otettava myös tämä levy haltuun.
Entäs se musiikki? No, se on tuttua ja turvallista. Ehkä taas piirun verran parempaa kuin viimeksi. Et pety.
Tero Honkasalo