Sunstorm – Afterlife

Tietäjät tietävät, että Sunstorm-projekti alkoi, kun Frontiers-pomo Serafino Perugino kuuli Joe Lynn Turnerin vanhoja AOR-demoja. Saksasta haalittiin kovan luokan soittajat äänittämään nuo kappaleet uusiksi. Hienoa jälkeä syntyi. Jossain vaiheessa ihan kirkkaimmat helmet loppuivat ja jotta projekti saisi jatkoa, sovittiin, että ammattilaiset säveltävät samanlaista matskua ja Joe laulaa. Näin tehtiin. Kolme levyä syntyi. Kelpo kamaa.

Kolmen levyn jälkeen säveltäjä ja bändi vaihtuivat italiaisiin. Alessandro Del Vecchio teki hyvää jälkeä kahden levyn verran. Homma toimi upeasti. Joella on ääni ja kyky saada melkein biisi kuin biisi kuulostamaan 80-luvun Rainbowlta. Onhan moinen fanille herkkua. Ainakin itse pidän. 

Sitten tapahtui jotain. Joen jo Rainbowssa korvannut Ronnie Romero ilmoitettiin Sunstormin uudeksi solistiksi. Fanit olivat, että mitähän vittua? Tämähän oli nimenomaan Joe Lynn Turnerin AOR-projekti. ”Bändit vaihtavat laulajia”, oli Frontiersin selitys. Bändit joo, mutta näin tiukasti yhden ihmisen ääneen sidottua ja yhdistettyä projektia ei voi jatkaa toisella äänellä. Ainakin se on hemmetin laiskaa. Keksikää Ronnien projektille oma tarina ja nimi. Tämä on Joen.

Musiikki on kuitenkin hyvää. Ei siitä mihinkään pääse. Ale on erinomainen säveltäjä. Kappaleissa on tarttuvat melodiat ja juuri oikeat koukut. Ihan AOR-leimaa en antaisi. Ronnie tuntuu laulavan nykyään joka paikassa ja kaikilla levyillä kuulostaen aina samalta. Tyylillisesti tämä on hyvin lähellä Jorn Landen viime aikojen tekemisiä. Välillä Ronnie kuulostaa etäisesti Jornilta. Näinkö hän vie tämän pestin seuraavaksi.

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email