Allman Brothers Band (The) – Idlewild South

Allman Brothers Band - Idlewild South

Allman Brothers’in läpimurtolevy on vielä hienoa esikoista kypsempi, mutta myös selvästi kaupallisempi kokonaisuus. Se kohosikin myyntitilastoissa USA:n tavoiteltuun Top-40:een. Jos bändin pääasiallinen laulaja, kosketisoittaja Gregg Allman dominoi esikoislevyä sävellyksillään, bändin treenikämpän ja ”kesämökin” mukaan nimetyllä Idlewild Southilla loistaa Greggin rinnalla myös kitaristi Duane Allmanin parivaljakko Dickey Betts. Hänen kynästä lähti levyn kiinnostavin raita, instrumentaali In Memory Of Elisabeth Reed. Disckeyllä oli ollut romanssi laulaja Boz Scaggsin espanjalaisen tyttöystävän kanssa, mutta ei tietenkään kehdannut nimetä biisiä tämän mukaan. (Näihin aikoihin Duane osallistui Bozin esikoislevyn äänityksiin). Myös Bettsin säveltämä avausraita Revival on yksi levyn monista helmistä. Neljällä biisillä Gregg toki kantaa suurimman vastuun levyn materiaalista. Näistä Midnight Riderin sanoittamiseen hän sai apua bändin roudari Robert Kim Payneltä.

Mukana on myös tällä kertaa lainatavaraa Muddy Waters’in tuotannosta, Willie Dixonin tekemä bluesklassikko Hoochie Coochie Man. Ja vaikka Allman Brothers’in rouhea versio biisistä ei sinällään tuo siihen mitään uutta, kertoo se ainakin mistä heidänkin juuret löytyvät. Toinen sessioissa tallennettu cover on Blind Willie McTellin 1928 levyttämä Statesboro Blues. Tosin Allman Brother nojaa omassa versiossaan selvästi pari vuotta aiemmin ilmestyneeseen Taj Mahalin (ja hänen bändin slide kitaristi Jesse Ed Davisisin) näkemykseen biisistä. Allman ei kuitenkaan julkaissut biisiä tässä vaiheessa vaan vuotta myöhemmin sen läpimurtolevyllä At Fillmore East. Idlewild Southin sessioista yli jäänyt versio näki päivänvalon vasta 1989 osana Dreams-kokoelmaa. Samalta levyltä löytyy myös toinen sessioista ylijäänyt biisi, instrumentaali One More Ride.

Seitsemän kappaleen mittaisella levyllä on kestoa vaivaiset 31 minuuttia, jota voi pitää jopa ilmestymisaikansa standardin mukaan vähäisenä. Hämmentävää että kahta out-take biisiä ei saatu liitettyä levylle ennen sen 45-v juhlaa. Silloin ilmestyi neljän levyn superdeluxe, jolla on mukana mainittujen ”ylijäämien” lisäksi pari vaihtoehtoista ottoa, alkujaan vuonna 1990 julkaistu 90-minuuttinen Ludlow Garagen 1970 keikka sekä erittäin onnistunut 5.1 miksaus Blu-ray’llä. Myös kahden CD:n paketissa on bonuksia sekä kyseinen keikka. Yllättävää että samaan aikaan julkaistulla yhden levyn versiossa ei ole mitään bonuksia. 

Add a comment
Your name
Your email