Cross Country Driver – The New Truth
Rob Lamothe ihmiset, Rob Lamothe! No, se Rivedogsin laulava kitaristi. Riverdogs? No, se lyhytaikainen bändi, jossa Vivian Campbell soitti Dion ja Whitesnaken jälkeen ja ennen Def Leppardiin liittymistä. Def Leppard? Vitsi. Juu, kyllä te muistatte. Rob on tämän levyn kantava voima. Ja on muuten melkoinen super power! Laulaa ja soittaa aivan älyttömän hienosti.
Odottakaa! Siinä ei ollut vielä kaikki.Cross Country Driverin ensimmäinen levy The New Truth alkaa Wild Childilla, joka muistuttaa heti Riverdogsin debyytistä. Tuolla levyllähän kuultiin Jon Bon Jovin soololevyn Blaze of Gloryn tyylistä länkkäri -hard rockia. Eli kantrilla tai amerikanalla höystettyä heviä. Akustisella kitaralla on siis sija bändin ja levyn soinnissa. Mutta onpa tämä kiekko vielä enemmän kuin tuo helppo vertaus. Sitten kun rokataan, se tehdä kunnolla. 70-lukua kunnioitetaan. Ai hidzi! Mukana on tietysti myös huuliharppu ja Hammond B3. Jimmy Wallacea lienee kiittäminen jälkimmäisen soittamisesta. Toimii.
Sanoisinkin, että levyn toinen voimavara ovat vierailijat. Jimmy on vertaansa vailla. Samoin Badlands-basisti Greg Chaisson on tällä levyllä elementissään. Samaa voi sanoa taustoja laulavasta King’s X:n Dug Pinnickistä. Groove joko on tai ei ole. Nyt on. Ja se on painava. Ja arvatkaa mitä, Dream Theaterin rytmikone Mike Mangini soittaa vallan fiiliksellä. Kyllä. On totta.
Kappaleet ovat kaikki erittäin hyvin rakennettuja. Hei, se 70-luku, The Doobie Brothers ja kumppanit. On yksityiskohtia ja mietittyjä koukkuja. Tarttuvatkin vielä. Bändillä on oikeastaan sikäli positiivinen ongelma, että seuraava biisi on aina vähintään yhtä hyvä tai kiinnostava kuin edellinen. Juuri nyt I Won’t Look Back ja Rio Tulerosa vaikuttavat vahvimmilta, mutta älkää syyttäkö väärästä valasta, jos löydätte paremman kaksikon tältä 13 nykyaikaisen klassikon levyltä. Voi olla, että minunkin mieleni vaihtuu vielä.
Tero Honkasalo