Robin McAuley – Alive
En odottanut uutta Robin McAuley -levyä näin pian. Tuntuu, että edellisestä ei ole kuin hetki. Kelpaa toki. Standing on the Edge ilmestyi kuitenkin jo vuoden 2021 loppupuolella. Ja Black Swanin kakkonen Generation Mind taisi tulla kauppoihin viime vuonna. Tuottelias on ollut. Ja tehokas. Omien töiden ohella on välillä laulanut myös Michael Schenkerin bändissä. Erittäin hyvin laulajalta, joka aloitti juuri kahdeksannen vuosikymmenensä.
Standing on the Edge muistutti Robinin MSG-menneisyydestä. Alive on jatkoa edelliselle. Muusikot ovat ennallaan. Ei ole lähdetty korjaamaan ehjää. Kitaraa soittaa siis edelleen Andrea Seveso ja rumpuja Nicholas Papapicco. Frontiersin monitoimimies Alessandro Del Vecchio tuotti, soitti koskettimet ja bassot. Säveltäjistä ei puhuta press releasessa mitään, mutta jos veikata pitää, Ale on ollut kynäilemässä näitä kappaleita. Teksteissä on hänelle tyypillistä positiivisuutta. Ostan.
Tyyliltään ja soundeiltaan Alive on suoraa jatkumoa edelliselle levylle. Robinin ääni on mainiossa kunnossa. On muuten yksi niistä äänistä, jonka tunnistaa välittömästi, kun hän suunsa avaa. Harvinaista rotua tänä päivänä.
Levyn avaava nimikappale ei ole levyn vahvin, mutta silläkin päästään hyvin liikkeelle. Voi olla, että olisin valinnut sinkut tältä levyltä toisin. Feel Like Hell saisi pitää paikkansa, mutta itse olisin valinnut väkevän The Endless Milen ensimmäiseksi julkaisuksi Aliven sijaan. Myös sen jälkeen kuultava Fading Away on kova. Bändi soittaa niillä raivokkaasti. Ovat suosikkejani tällä hetkellä.
Verrattuna edelliseen levyyn Alive on paljon tasaisempi kokonaisuus. Ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Ei ole täytettä. Muutaman raskaan raidan jälkeen reippaasti kulkeva When The Time Has Come antaa sopivasti lisäpotkua levyn jälkimmäiselle puoliskolle. Eikä rankalla riffillä alkava Stronger Than Before jää yhtään heikommaksi. Kun vielä viimeisenä kuultava Who I Am on vahva, jää levystä ns. hyvä maku. Itseasiassa Alive on niin erinomainen, että melkein odotan jo seuraavaa Robin McAuley -levyä. On se sitten hänen omallaan tai Black Swan -nimellä. Mutta ennen sitä painan vielä kerran play.
Tero Honkasalo