Pain of Salvation – Road Salt Two

Viime vuonna ilmestynyt Road Salt One oli allekirjoittaneelle hankala Pain Of Salvation -levy. Bändin soundi oli muuttunut modernista 70-lukuiseksi ja samalla kuivemmaksi, jotenkin vähemmän metalliseksi. Orgaaninen oli kai se sana, jota yhtyeen nokkahahmo Daniel Gildenglöw käytti levyn soundia kuvaillessaan. Road Salt Two, niin kuin nimestä nokkelimmat jo arvasivat, on tuplalevyn toinen puolisko. Se on siis tehty samaan aikaan ykkösen kanssa, joten soundimaailma on sama. Oikeastaan kaikki on tällä toisella osalla samalla tavalla kuin ensimmäisellä. Ainakin melkein.

Road Salt Two on jollain käsittämättömällä tavalla tästä levyparista se mielenkiintoisempi. Se kestää kuuntelua. Jostain syystä olen jo nyt soittanut tätä paljon enemmän kuin ykköstä, johon siis kiinnostukseni meni ohi aika nopeasti. Kappaleissa on tuttuun tapaan tarttumapintaa vaikka muille jakaa. Sävyissä ja soittimissa löytyy. Danielin tulkinta liikkuu ahdistuksen ja syvän epätoivon välillä. Mikään hilpeä levy tämä ei todellakaan ole. Akustiset soittimet kuten viulu, sello ja mandoliini ovat mukavasti esillä. Kitarariffejä kuorrutetaan ja korostetaan kivoilla kosketinkuvioilla. Tuotannosta tulee mieleen Led Zeppelinin Physical Graffiti. Näinköhän Danielin ja Mike Portnoyn Led Zeppelin -tribuutilla on jotain tekemistä tuon seikan kanssa?

Arvio on vuodelta 2011

Tero Honkasalo

Add a comment
Your name
Your email