Iommi with Glenn Hughes – The 1996 Dep Sessions
Olin syksyllä 1996 todella yllättynyt, kun sain lukea Glenn Hughesin haastattelusta, että hän oli tehnyt uuden levyn Black Sabbath -kitaristi Tony Iommin kanssa. Glennin ääntä kuultiin aikanaan Black Sabbathin Seventh Star -levyllä, mutta tuosta vuoden 1986 levystä ei taida pitää muut kuin minä. 10 vuotta väliä ja uusi levy, olin äimänä. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä, ja levy hyllytettiin. Myöhemmin 7 kappaletta näistä kahdeksasta julkaistiin bootleggareiden toimesta nimellä 8th Star. Veikkaan, että vuonna 1996 Iommi aloitti neuvottelut alkuperäisen Black Sabbathin uudesta tulemisesta ja tuohon kuvioon ei sopinut soolo- tai mikään muukaan levy. Myöhemmin Tony toki julkaisi soolonsa, Iommi, jolle tältä 96-sessiolta päätyi vain yksi riffi.
Tälle materiaalille on tehnyt hyvää lojua vähän aikaa arkistojen kätkössä. Toki olen tuota epävirallista julkaisuakin kuunnellut, mutta se ei tee näille sävellyksille oikeutta. Sitä paitsi, hieroessaan tätä levyä kasaan Tony on vielä kasvattanut ja parantanut näitä kappaleita. Osa on saanut kokonaan uusia osia ja joihinkin on vanhoja juttuja soitettu uudelleen. Jimmy Copley on soittanut Dave Hollandin alun perin melko lepsusti soittamat rummut kokonaan uudelleen. Huhun mukaan Iommin vanha kaveri ja Sabbathin entinen basisti Neil Murray olisi korjannut bassoja niissä kappaleissa, joissa kitaroihin on tullut muutoksia. Piti paikkansa, mutta Glenn äänitti sitten noiden osuuksien päälle. Eli Glenn soittaa bassot. Tuo muuten oli yksi ongelmista, jonka takia Glenn ei sopinut Black Sabbathiin, hänen on saatava soittaa bassoa laulaessaan ja Sabbathissa on aina ollut basisti erikseen.
Levyn kappaleista vain Gone on julkaistu aiemmin virallisesti Glennin R.O.C.K. -levyllä, muut ovat siis ”tuoretta” materiaalia. Erittäin raskaalla riffillä alkava Time Is The Healer on kappale, joka ei ollut 8th Starilla. Levy osoittaa viimeisillekin epäilijöille, että Tony Iommi on ja osaa olla monipuolinen säveltäjä ja kitaristi. Levy kuulostaa toki ehdalta Iommilta, mutta variaatiota kappaleiden tyyleissä on runsaasti, muttei häiriöksi asti. Omat suosikkini ovat kaunis, lähes Glennin soolomateriaalilta kuulostava Fine, reippaasti rokkaava I’m Not The Same Man ja eniten Seventh Staria muisteleva It Falls Through Me.
Tämä arvio on julkaistu 2004
Tero Honkasalo