Magnum – Here Comes The Rain
Magnum on lähes yhtä vanha bändi kuin Uriah Heep. Molemmat aloittivat toimintansa 1970-luvun alussa. No, ehkä hiipparit saivat pari vuotta etumatkaa, mutta ei se nykyisillä kilometreillä missään näy. Vai näkyykö? Suomessa Uriah Heep on edelleen iso bändi. Keikkoja on joskus tusina vuodessa. Magnum on käynyt maassamme vähemmän kertoja kuin käpälässä on sormia. Molemmat soittavat progressiivista, hyviin biiseihin pohjaavaa rockia. Mikä selittää suosion eron?
Unohdetaan tuon mysteerin pohdinta hetkeksi. Here Comes The Rainista piti kirjoittamani. Run Into The Shadows kuulostaa alussa U2:lta, mutta kasvaa siitä tuttuun Magnum-tyyliin. Nimibiisi on mahtipontinen alusta asti. Bob Catley laulaa edelleen hienosti. Onko äänessä vähän enemmän räkää kuin ennen? Sopii näihin muuten kovin siloteltuihin kitaristi Tony Clarkinin sävellyksiin. Kuunnelkaa Some Kind Of Treacheryn alku niin tiedätte mitä tarkoitan. Onpa hieno sovitus. Kyllä on kaikkea sopivasti. Label under Taste -tarra pitäisi liimata levyn kanteen.
Energinen After The Silence muistuttaa, että Magnum hallitsee dynamiikan upeasti. Raskaasti rokkaava, ja ehkä tässä biisinipussa se pelkistetyin kappale, Blue Tango ja torvilla koristeltu The Seventh Darkness julkaistiin sinkkuina. Hyvät valinnat, mutta totuudessa ihan mitkä tahansa biisit olisi voinut valita. Ovat kaikki hyviä.
The Day He Lied tuo mieleen Marillionin. Minun kohdallani se on vain hyvä asia. On dramatiikkaa. Rick Bentonin kosketinmatto on tyylikäs ja pianosoolo kerrassaan upea. Olisiko voinut olla pitempi? Herkkä Broken City luottaa Bobin ääneen. I Wanna Livellä lienee levyn hienoimmat soolot. Toisilla on tyylitajua. Levyn päättävää Borderlinea kuunnellessani mietin, että näinkö Magnumin pitäisi olla vähän hevimpi, tai boogie, härmäläiseen makuun. Kappale on vahva ja sopii jonnekin Wembley Arenalle, mutta eivät tätä Tavastian vakkarit halua kuunnella. Siinäkö oli Magnumin ainoa vika? Liian tyylikäs Suomeen. Se jää nyt selvittämättä, sillä bändi perui kiertueensa Tonyn sairauden vuoksi. Toivottavasti Here Comes The Rain ei jää bändin viimeiseksi levyksi. Taidokkaasti tehdyille biiseille on edelleen tilaus.
Tero Honkasalo